ALANIELUN JA KURKUNPÄÄN ÄÄNTÖVÄYLÄN PINTA-ALOJEN SUHDE ÄÄNIHARJOITUKSISSA JA VOKAALEISSA. TAPAUSTUTKIMUS MAGNEETTIRESONANSSIKUVAUKSEN AVULLA.
Abstract
Puolisulkuäänteitä ja putkiin ääntämistä käytetään laajasti äänen harjoittamisessa ja terapiassa. Nämä harjoitukset lisäävät ääntöväylän
virtausvastusta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että [a]-vokaaliin
verrattuna putkeen ääntäminen kasvattaa ääntöväylän tilavuutta ja alanielun (hypofarynksin, hf) sisäänmenoaukon pinta-alan suhdetta kurkunpään ääntöväylän (epilaryngaaliputken, e) ulostuloaukon pinta-alaan (Ahf/Ae). Suurella (> 6) Ahf/Ae -suhteella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia äänentuottoon ja –laatuun.
Tässä tutkimuksessa mitattiin magneettiresonanssikuvauksen avulla
Ahf/Ae -suhde ja kurkunpään vertikaaliasema kaikissa suomen kielen
vokaaleissa ja kolmessa puolisulkuharjoituksessa: kahdella tavalla tuotettu [m:], bilabiaalinen frikatiivi [ß:] ja mehupilliin ääntäminen. Koehenkilö oli naispuolinen puhetekniikan opettaja.
Tulosten mukaan nielu oli ääniharjoituksissa useimmiten väljempi ja Ahf/Ae - suhde maksimissaan 63 % suurempi kuin vokaaleissa, poikkeuksena [i:], jossa suhde oli kaikkein suurin (7,3). [ß:] tuotti harjoituksista suurimman Ahf/Ae -suhteen (myös 7,3). Ääniharjoituksista vain kieli alhaalla tuotettu [m] laski kurkunpäätä.
Tulokset viittaavat siihen, että eniten ääntöväyläimpedanssia kasvattavat
puolisulkuharjoitukset tuottavat suurimman Ahf/Ae -suhteen, ja että suppeat vokaalit voivat toimia ääniharjoituksina. Kieli ja kurkunpää alennettuna tuotetussa [m]-harjoituksessa Ahf/Ae -suhde oli suurempi kuin kielen etuosa kohotettuna tuotetussa. Tästä syystä edellä mainittu harjoitusvariantti vaikuttaa paremmalta.
Avainsanat: puolisulkuharjoitteet, putkeen ääntäminen, ääniterapia
Keywords: resonance tubes, semiocclusion exercises, voice therapy
