PUHEEN JA VIITTOMIEN SUHDE: FONEETTINEN TUTKIMUS
Abstract
Puheen gesturaalisesta näkökulmasta puheen ja viittomisen välinen yhteys on kiistaton.
Käsien eleet ovat aivojemme kannalta verrattavissa ääntöelimistön liikkeisiin.
Puheen havaitseminen ei perustu itse puhesignaaliin, vaan sen synnyttävien
artikulaatioliikkeiden ymmärtämiseen. Viime kädessä puheen ja viittomien havaitseminen
ja tuottaminen tulisi nähdä yhtenä ja samana aivojen tapahtumasarjana,
josta ne eivät ole erotettavissa motorisen ja sensorisen ulottuvuutensa perusteella.
Viittomakieli perustuu vastaavanlaiseen merkkijärjestelmään kuin puhutun kielen
foneemit. Näin ollen puheen tutkimusta varten kehitettyjen foneettisten havaintokokeiden
voidaan ajatella soveltuvan myös viittomakielen tutkimukseen. Esimerkkikokeessamme
selvitettiin, miten viittomakieliset, ei-viittomakieliset ja viittomakielentulkit
havaitsevat viitottuja ärsykkeitä. Alustavat tulokset osoittavat, että viittomaärsykkeillä
tehdyssä havaintokokeessa eri koehenkilöryhmien välillä on havaittavissa
samankaltaisia eroavaisuuksia kuin vokaaleilla tehdyissä havaintokokeissa.
Näin ollen voidaan päätellä, että havaitseminen tapahtuu samoin periaattein sekä
puhe- että viittomakielisillä.
Avainsanat: Puhe, motorinen teoria, viittomat
Key words: Speech, motor theory ofspeech, sign
