SUOMEN PARTITIIVIN JA ENGLANNIN PROGRESSIIVIN SEMANTIIKASTA
Abstract
Tässä artikkelissa esitän lyhyesti uutta teoriaa suomen partitiivin ja englannin
progressiivin formaalista semantiikasta. Kuten jo Erik Ahlman osoitti, suomessa
ilmaistaan nominien sijamuotojen erolla monia niistä asioista, jotka muissa kielissä
ilmaistaan verbien aspekteilla. Esiintyessään objektin sijana suomen partitiivi vastaa
englannin progressiivia.
Koska englannin progressiivin semantiikkaa on tutkittu runsaasti, voimme soveltaa
tätä tutkimusta suomen partitiivin semantiikan selvittämiseen. Esiintyessään subjektin
sijana partitiivi taas vastaa englannin epämääräistä artikkelia. Englannin artikkelien
semantiikkaa on tutkittu paljon yleistettyjen kvanttorien teorian avulla, ja tätäkin
tutkimusta voidaan soveltaa suomen partitiivin merkityksen selvittämiseen.
Klassinen esitys englannin progressiivista on David Dowtyn teoria, jonka Dowty esitti
yleisen verbisemantiikan teoriansa yhtenä osana. Dowtyn teoria perustuu Montaguesemantiikkaan.
Monet myöhemmät tutkijat, kuten Lascarides, Tedeschi ja Landman,
ovat osoittaneet tässä teoriassa selviä virheitä. Dowtyn teorian tilalle on esitetty
monia erilaisia teorioita. Argumentoin kuitenkin, että Dowtyn teoria oli lähempänä
tyydyttävää teoriaa kuin myöhemmät teoriat, ja osoitan, miten Dowtyn teoriassa
esiintyneet virheet voidaan korjata, mikäli progressiivi formalisoidaan predikaatin
modifioijana lauseoperaattorin sijasta.
Avainsanoja: partitiivi, progressiivi, intensionaalinen semantiikka
Keywords: Progressive, partitive, inrensianal semanties
