ÄIDIN SENSITIIVISYYS JA HOIVAPUHEEN PERUSTAAJUUDEN VAIHTELU – YHTEYDET LAPSEN VARHAISEN KIELEN JA PUHEEN KEHITYKSEEN
Abstrakti
Sensitiivisyys on kiintymyssuhdeteorian olennaisimpia käsitteitä, joilla
pyritään kuvaamaan varhaisen äiti–lapsi-vuorovaikutuksen ja erityisesti
äidin vuorovaikutuksen aikaisen toiminnan laatua. Tutkimuskirjallisuudessa
on esitetty useita näkemyksiä siitä, minkälaiset käyttäytymispiirteet ovat
keskeisiä ilmentämään sensitiivisyyttä. Lisävalaistusta asiaan pyrittiin tässä
tutkimuksessa saamaan arvioimalla äidin sensitiivisyyttä sitä varten kehitetyllä
menetelmällä ja lisäksi hoivapuheen perustaajuuden (puhekorkeuden)
ja sen vaihtelun mittauksilla. Sensitiivisyyden ilmenemistä hoivapuheen
prosodiikassa ei ole aiemmin suoranaisesti tutkittu. Lisäksi tutkimuksella
selvitettiin äidin sensitiivisyyden ja hoivapuheen perustaajuusmuuttujien
roolia lapsen varhaisen kielen ja puheen kehityksen kannalta. Aineisto koostui
kahdeksan äidin ja 10 kuukauden ikäisen lapsen videoiduista leikkitilanteista
sekä lapsen kielen ja puheen kehityksen arvioinneista, jotka oli tehty lasten
ollessa 12 ja 30 kuukauden ikäisiä. Tulosten mukaan suurempi/korkeampi
hoivapuheen perustaajuus ja jossain määrin myös perustaajuuden suuri
vaihteluväli näyttivät liittyvän sensitiivisyyteen. Lisäksi tulokset osoittivat,
että sekä äidin sensitiivisyydellä että hoivapuheen perustaajuudella ja sen
vaihtelulla oli merkitystä lapsen kielen ja puheen kehityksen kannalta,
erityisesti puheen ymmärtämistaitojen osalta.
Avainsanat: Varhainen äiti–lapsi-vuorovaikutus, hoivapuheen prosodiset piirteet, puheen ymmärtäminen, puheen tuottaminen, sanavarasto
Keywords: Early mother-child interaction, child-directed speech prosody, language comprehension, speech production, vocabulary