KATSAUS PUTKIIN JA PILLEIHIN ÄÄNTÄMISEN VAIKUTUSPERUSTEISIIN ÄÄNEN HARJOITTAMISESSA JA TERAPIASSA
Abstrakti
Erikokoisiin putkiin ja pilleihin ääntäminen putken toinen pää joko ilmassa
tai vedessä on varsin yleisesti käytetty menetelmä äänenharjoittamisessa
ja terapiassa. Tässä katsausartikkelissa referoidaan viime vuosikymmenten aikana saatuja tutkimustuloksia, joilla on pyritty valottamaan näiden harjoitusten vaikutusperusteita. Päähuomio on harjoituksissa, joissa putken toista päätä pidetään ilmassa. Tulosten perusteella näyttää siltä, että putkiäännössä tapahtuva ääntöväylävastuksen kasvu voi auttaa harjoittelijaa tavoittamaan suotuisan adduktion (ns. ääntöbalanssin eli vuotoinen ääntö tiivistyy ja puristeinen vapautuu), kurkunpään lihasten aktiviteettisuhteen (tyroarytenoideus-lihaksen aktiviteetti kasvaa cricoarytenoideus-lihaksen
aktiviteettiin nähden, jolloin glottis pitenee pystysuunnassa), ja suuren
nielun alaosan ja kurkunpään ääntöväylän pinta-alojen suhteen (avara nielu ja/tai epilaryngaaliputken eli kurkunpään ääntöväylän kaventuminen). Nämä muutokset lisäävät ääntöväylän ja äänihuulivärähtelyn välistä vuorovaikutusta, joka saa aikaan taloudellisen ja tehokkaan äänentuoton. Muutosten tavoittamiseksi harjoittelija pyrkii maksimoimaan ääntöväylän etuosan ja kasvojen alueen resonanssituntemukset äännön aikana.
Avainsanat: avara nielu/epilaryngaalinen kaventuminen, äänentuoton
taloudellisuus ja tehokkuus, äänilähteen ja -väylän vuorovaikutus,
ääntöbalanssi
Keywords: open throat/epilaryngeal narrowing, phonation balance, vocal economy and efficiency, voice source-vocal tract interaction
