RESONAATTORIPUTKI ILMASSA JA VEDESSÄ
Abstrakti
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ääntöväylän vastuksen
lisääminen vaikuttaa kurkunpään ääntöväylään (putki äänihuulista kurkunpään eteisontelon ulostuloaukkoon) ja äänihuulikontaktiin. Ääntöväylän vastusta lisättiin resonaattoriputken avulla. Seitsemän naispuhujaa, joista neljä oli putkiääntöön harjaantuneempia
kuin muut kolme, tuotti saman uloshengityksen aikana ensin vokaalia ja sitten ääntöä resonaattoriputkeen (pituus 27 cm, Ø 9 mm), jonka toinen pää oli ilmassa. Seuraavaksi he tuottivat vokaaliääntöä, jota seurasi ääntö putkeen, jonka toinen pää oli 2 cm:n syvyydessä vesimukissa. Näytteistä tallennettiin nasofiberoskopiavideo ja elektroglottografisignaali (EGG-signaali). Videon pysäytyskuvista mitattiin kurkunpään ääntöväylän suuaukon pinta-ala, rajoina kurkunkansi, kurkunkansipoimut, kannurustot ja sarvirustot. EGG:stä mitattiin äänihuulten suhteellinen kontaktiaika, contact quotient (CQ).
Ilmaan tehdyn resonaattoriputkiäännön aikana kurkunpään ääntöväylä
kaventui keskimäärin 21 % ja veteen tehdyn aikana 65 % verrattuna
vokaaliääntöön. CQ kasvoi useimmilla sekä ilmaan että veteen tehdyssä
putkiäännössä.
Ääntöväylän vastuksen lisääminen putkeen ääntämällä näyttää saavan
aikaan kurkunpään ääntöväylän kaventumisen ja lisäävän äänihuulten
kontaktia. Kaventuminen on voimakkaampaa, kun ääntöväylän vastusta
lisätään veteen ääntämällä. Kun harjoituksen tekijällä on kokemusta
resonaattoriputken käytöstä, ääntöväylä kaventuu enemmän.
Avainsanat: kurkunpään ääntöväylän kaventuma, vesivastusterapia,
ääniharjoitukset, äänihuulten kontaktiaika, ääniterapia
Keywords: epilaryngeal narrowing, vocal fold contact, voice training and therapy, water resistance therapy
