NÄKÖKULMIA KIELELLISTEN TAITOJEN ARVIOINTIIN JA KIELELLISEN VAIKEUDEN TUNNISTAMISEEN MONIKIELISELLÄ LAPSELLA
Abstrakti
Monikielisiä ihmisiä on maailmassa koko ajan enemmän. Suomessa virallisten kielten muodostaman kaksikielisyyden lisäksi myös muunlainen monikielisyys on lisääntynyt. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien alle 10-vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja määrän odotetaan kasvavan edelleen nopeasti. Nämä lapset ryhtyvät omaksumaan suomen kieltä vaihtelevassa iässä, ja he saattavat elää jo syntymästään saakka monikielisessä ympäristössä esimerkiksi vanhempien kahden kielen vuoksi. Koska nykytutkimuksen valossa useamman kielen omaksuminen ei ole riski kielellisille vaikeuksille, oletetaan yhtä lapsuuden yleisimmistä kehityksellisistä häiriöistä, kielellistä tai erityistä kielellistä vaikeutta, esiintyvän monikielisillä saman verran kuin väestössä yleensä. Kliinisen havainnon perusteella suomea toisena tai jopa kolmantena kielenään omaksuvia maahanmuuttajataustaisia lapsia ohjautuu kuitenkin suhteellisesti yksikielisiä suurempi määrä diagnostisiin tutkimuksiin, ja nämä monikieliset lapset päätyvät muita useammin erityisen tuen piiriin päivähoidossa ja koulussa. Kielellisen vaikeuden erottaminen tavanomaisesta monikielisestä kehityksestä on vaikeaa, koska käytössä olevat arviointimenetelmät on suunniteltu ja standardoitu yksikielisten lasten arviointia varten ja koska vertailutietoa monikielisten ja erityisesti maahanmuuttajataustaisten lasten tyypillisestä kielen kehityksestä ei ole saatavilla. Tämän katsauksen tarkoituksena on kerätä yhteen tietoa siitä, miten ja millä perustein nykytutkimuksen valossa erilaisissa kielellisissä ympäristöissä kasvavien monikielisten lasten kielellisiä taitoja tulisi arvioida.
Avainsanat: arviointi, kielellinen vaikeus, lapset, monikielisyys
Keywords: assessment, children, language impairment, multilingualism
