SUOMEN ROMANIN LEKSIKAALISISTA KERROSTUMISTA JA NIIDEN FONOLOGISISTA JA MORFOLOGISISTA PROSESSEISTA
Abstrakti
Romanin leksikko jakautuu alkuperäiseen temaattiseen ja lainattuun
atemaattiseen komponenttin, joita merkitään eri morfein ja jotka kuuluvat eri
taivutusparadigmoihin. Suomen romanissa leksikaalisten komponenttien
dikotomia on purkautunut, ja temaattiset ja atemaattiset paradigmat ovat
sulautuneet yhteen. Artikkelissa tarkastellaan dikotomian purkautumista
nykyromanin verbi- ja nominimorfologian valossa sekä pyritään osoittamaan
muutostendenssejä ja kuvaamaan niiden seurauksia. Lisäksi artikkelissa
tarkastellaan eräiden, lähinnä eri kontaktikielistä lainattujen fonologisten ja
morfofonologisten prosessien vaikutusta leksikon komponentteihin ja osoitetaan
atemaattisessa komponentissa vallitseva kahtiajako vanhempiin fonologisesti
mukautettuihin ja uudempiin mukauttamattomiin lainoihin.
Avainsanat: romani, suomi, morfologia, fonologia
The Romani lexicon is divided into a thematic, inherited, and a borrowed, athematic
component. The lexical components are marked, they use different morphs and belong to
different paradigm types. In Finnish Romani, the dichotomy between the lexical components
has been partly lost, and thematic and athematic paradigms have merged together. In this article
we will discuss the loss of this dichotomy within the light ofmodeen Finnish Romani verbal
and nominal morphology. Furthermore, we will show some tendencies of change and their
consequencies. The article will also shed light upon the effeet of phonological and
morphophonological processes, mostly adopted from different contact languages, on the lexical
components, and show a dichotomy in the athematic component between older borrowings
that have been adapted into the phonological system of Finnish Romani and more recent ones
that are unadapted.
Keywords: Romani, Finnish, morphology, phonology
