Helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien äänenkorkeuden muutokset 1970-luvulta 2010-luvulle

Kirjoittajat

• Liisa Mustanoja Tampereen yliopisto, Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta
• Michael O'Dell Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta
• Hanna Lappalainen Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen osasto / Suomen kieli ja kulttuuritieteet

DOI: https://doi.org/10.23997/pk.121404

Avainsanat:

F0, idiolektin muutos, puheäänen korkeus

Abstrakti

Suomalaisen sosiolingvistisen reaaliaikatutkimuksen kohteina ovat olleet fonologiset ja morfologiset piirteet. Tutkimuksemme laajentaa näkökulmaa prosodisiin piirteisiin tarkastelemalla puhujien äänenkorkeudessa (F0) tapahtuneita muutoksia. Aineistona on helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien haastattelutallenteet 1970-, 1990- ja 2010-luvuilta. Kolmeen kertaan haastateltuja puhujia on yhteensä 21 (10 naista, 11 miestä). Heistä 16 on syntynyt 1950-luvulla ja viisi 1920–1930-luvuilla. Täydentävänä aineistona on käytetty 14:n kahteen kertaan tallennetun naispuhujan haastatteluja.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on pitkään raportoitu naisten puhekorkeuden laskusta. Toisaalta viimeaikaiset suomalaistutkimukset ovat osoittaneet, että tällaista äänenkorkeuden laskutrendiä ei ole enää viime vuosikymmeniltä havaittavissa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena äänenkorkeuden muutoskehitys näyttäytyy, kun tarkasteluun otetaan samojen puhujayksilöiden eri vuosikymmenten haastattelutallenteet.

Tutkimuksessa selvisi, ettei miespuhujilta ole löydettävissä yhtenäistä ikään tai tarkasteluaikakauteen kytkeytyvää muutostendenssiä. Sen sijaan naispuhujilla äänenkorkeus laskee ikävuosien 20 ja 40 välillä riippumatta siitä, mille tarkasteluvuosikymmenille tämä ikävaihe sijoittuu. Havainnon taustalla näyttää ensisijaisesti olevan yksilön äänialan laajentuminen alarekisterin suuntaan. Syyt tähän ovat pikemminkin sosiaalisia kuin biologisia.