KIELIHÄIRIÖISEN LAPSEN EVALUOIVIEN ILMAUSTEN KEHITTYMINEN KUVASARJAKERTOMUKSISSA KUNTOUTUKSEN AIKANA – TAPAUS-VERROKKITUTKIMUS
Abstract
Tässä tutkimuksessa arvioitiin intensiivisen ja strukturoidun kuntoutusohjelman vaikutusta evaluoivien eli arvioivien ilmausten kehittymiseen kuvasarjakertomuksissa. Tutkittavana oli kielihäiriöinen neljävuotias lapsi (lapsi A), jonka kehitystä seurattiin yhdeksän kuukauden ajan. Hänen kertomuksiaan verrattiin resurssien mukaista puheterapiaa saaneen neljävuotiaan kielihäiriöisen lapsen (lapsi B) ja tyypillisesti kehittyneen neljävuotiaan lapsen (lapsi C) kertomuksiin samana ajanjaksona. Arvioivan kielenkäytön kehittymistä analysoitiin lasten kertomuksista kolme kertaa. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki lapset käyttivät arvioivia ilmauksia kuvasarjakertomuksissaan jo perustason arvioinneissa. Arvioiva kielenkäyttö kehittyi samankaltaisesti lapsilla A ja C yhdeksän kuukauden aikana. Sen sijaan lapsen B kertomuksissa arviointi väheni seurantajakson aikana. Tässä tutkimuksessa kuvatulla kuntoutusohjelmalla näytti olevan positiivisia
vaikutuksia kielihäiriöisen lapsen kuvasarjakertomuksissa käyttämiin arvioiviin ilmauksiin. Arvioivaa kielenkäyttöä voidaan vahvistaa systemaattisilla ja strukturoiduilla harjoitusohjelmilla.
Avainsanat: arvioiva kielenkäyttö, kerronta, kielihäiriö, kuvasarjat
Keywords: evaluation, language impaired, narration, picture-based narrative
