Lapselle suunnatun puheen piirteet ja niiden yhteys sanaston kehitykseen 24 ja 30 kuukauden iässä

Författare

• Leila Paavola-Ruotsalainen Humanistinen tiedekunta / Logopedian tutkimusyksikkö ja Lapsenkielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto
• Heta Kemppainen Kuntoutusyksikkö / Puheterapia, Kuopion kaupunki
• Beda Luopajärvi Etelä-Espoon lasten kuntoutuspalvelut, Espoon kaupunki

DOI: https://doi.org/10.23997/pk.61122

Nyckelord:

kehityksen tukeminen, lapselle suunnattu puhe, sanasto, vuorovaikutustyyli

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja 2-vuotiaiden lasten (N = 12) vapaita leikkitilanteita, joista analysoitiin lapselle suunnatun puheen piirteitä. Lapselle suunnatusta puheesta poimittiin responsiiviset ja ohjailevat ilmaukset sekä nimeämiset, laajennokset ja kielentämiset. Sen jälkeen tarkasteltiin kaikkien analysoitujen ilmaisutyyppien yhteyksiä toisiinsa. Lisäksi tutkittiin ilmaisutyyppien ja kahdessa ikäpisteessä, 24 ja 30 kuukauden iässä, mitatun lapsen sanaston tason välisiä yhteyksiä. Äitien ilmausten määrässä havaittiin paljon yksilöllistä vaihtelua. Ilmausten määrä korreloi positiivisesti responsiivisten ja kielentävien ilmausten määrään. Lisäksi responsiiviset ilmaukset korreloivat negatiivisesti sellaisten ohjailevien ilmausten kanssa, jotka suuntasivat lapsen huomiota uudelleen. Lapsen sanaston tason kannalta merkittävimmäksi äidin ilmaisutyypiksi nousivat laajennokset, joiden määrä korreloi positiivisesti myös responsiivisten ilmausten määrän kanssa. Nämä löydökset on hyvä huomioida puheterapeutin vastaanotolla, kun ohjataan puheen kehityksessä viivästyneen noin 2–3-vuotiaan lapsen vanhempia. Lapselle suunnatun puheen laadun ja sanaston kehityksen välistä yhteyttä on syytä tutkia lisää suuremmalla otoskoolla ja ottamalla huomioon vielä muitakin lapselle suunnatun puheen piirteitä.