KIELTEN VOKAALIT KUULOANALOGISESSA VOKAALIKARTASSA
Abstract
Tavoitteena on yhdistää tutkimustuloksia kokonaiskuvaksi kielten
vokaalilaatujen osoittamiseksi. Ortografiset vokaalimerkit ja fonologian
foneemisymbolit ovat epätarkkoja kielten vertailuun. Kansainvälisissä
foneettisissa vokaalisymboleissakin on puutteita: tarpeellisia perussymboleja
puuttuu ja toisinaan niillä symboloidaan foneemeja, vaikka merkki ei vastaa
todellista ääntämistä (etenkin englantia koskevissa tutkimuksissa). Vokaalien
havaitseminen perustuu äänen akustisiin formantteihin. Auditiivinen
ERB-asteikkoinen F1/F2-formanttikartta simuloi kuulohavaintoa. Siten
vokaalien suhteellisia sijainteja ja auditiivisia etäisyyksiä voidaan arvioida.
Minimietäisyys vaihtelee kahden lähimmän vokaalikeskiarvon välillä
miespuhujilla suuren foneemiparadigman kielissä 0,45 – 1,47 ERB (keskiarvo
1,06 ERB). Etäisyys pienenee, jos puheen selvyys vähenee tai jos aineisto
käsittää kokonaisia lauseita, lukutekstiä tai spontaania puhetta. Lisäksi
vokaalin foneemisella lyhyt/pitkä -vastakohtaisuudella on vaikutusta: lyhyet
keskistyvät, pitkät perifeeristyvät. Kun reduktion ja pitkän vokaalikeston
vaikutus poistetaan, minimietäisyys kasvaa keskiarvoon 1,44 ERB. Valtaosin
suomen etuvokaalien yksittäisesiintymät mahtuvat 1,3 ERBin suuruisen,
keskiarvoa kuvaavan ympyrän sisään. Takavokaalien hajonta on suurempi.
Ääntöväylän pituudesta johtuvat miesten ja naisten erot voidaan normaalistaa
keskenään vertailukelpoisiksi.
Avainsanat: vokaalien auditiivinen laatu, ERB-asteikkoinen formanttikartta,
vokaalien minimietäisyys, vokaalien laadun variaatio, puhujan normalisointi
Key words: psycho-acoustical vowel qualities, ERB scaled formant chart, minimal vowel distance,
vowel quality variation, speaker normalization
