PAPPAA EI PIDÄ PALAUTTAA PARATIISIN: KOMMENTTI KAIKILLE KIELILLE YHTEISEN SANA-AINEISTON SÄILYMISESTÄ ALKUKIELESTÄ NYKYAIKAAN
Abstract
Vaikka kielellä erittäin todennäköisesti onkin monogeneettinen tausta, artikkelissa
pyritään osoittamaan, että alkukielen sanastoa on turha edes yrittää rekonstruoida
kielitieteen menetelmin. Kommentti kohdistuu erityisesti viimeaikaisiin väitteisiin siitä,
että papa-tyyppiset sanat olisivat palautettavissa alkukieleen (esim. Bancelin &
de l'Etangin tutkimus, ks. New Scientist, 2004). Paradoksaalista kyllä Bancel ja de
l'Etang perustavat väitteensä sanatyypille, jonka todistusaineisto on historiallisten sukulaisuussuhteiden
rakentamisessa heppoinen, ellei peräti olematon. Koko rakennelma
nimittäin lepää onomatopoeettisen ja hoivakielellisen evidenssin varassa.
Avainsanat: Alkukieli, onomatopoetiikka, hoivakieli
Key words: Proto-language, onomatopoeia, caretaker language
