VERBISANASTON UUDISTUMINEN
Abstract
Artikkeli käsittelee verbilekseemien uudistumista suomen kielessä. Avoimet luokat
uudistuvat oletuksen mukaan nopeasti, mutta suomen kielessä oletus ei päde verbisanaluokasta.
Tulokset pohjautuvat korpustutkimukseen, jossa on käytetty toisaalta
31 milj. sanaesiintymän sanomalehtiaineistoa (Helsingin Sanomien vuosikerrat
2000 ja 2001) ja toisaalta nykysuomen sanakirjojen aineistoa (Nykysuomen sanakirja
1951–1961; Uudissanasto 80; CD-Perussanakirja 1997). Nykysuomen sanakirjan
ja sanomalehtikorpuksen verbilekseemeistä 80 % on yhteistä, esiintymistä
yhteinen aines kattaa yli 99.5 %. Huomattava osa korpuksen uudesta aineksesta
on frekventatiivijohdoksia tutuista verbikannoista. Sanakirjoista oikeasti puuttuva
aines koostuu puhekielisyyksistä, lainasanoista ja uusia teko- ja valmistusprosesseja
nimeävistä muutosverbeistä. Sanarakenteeltaan uudisverbit ovat kompleksisia, mukana
on sekä johdoksia että yhdysverbejä, sanojen merkkimäärä on vastaavasti perussanastoa
korkeampi.
Avainsanat: verbileksikko, uudismuodoste, frekvenssi, hapax legomenon -lekseemi
Key words: verb lexicon, lexical neologism, lexical frequency, hapax legomenon lexeme
