Helppoa vai vaativampaa selkokieltä – selkokielen mittaaminen ja vaikeustasot
Nyckelord:
selkokieli, selkotekstien arviointi, selkokielen mittari, selkokielen vaikeustasotAbstract
Selkokielen tarve on viime vuosina kasvanut Suomessa. Samalla on herännyt tarve määritellä aiempaa tarkemmin selkokielen vaikeustasoja ja eroa muihin kielimuotoihin. Miten helppoa tai vaikeaa selkokieli voi olla erilaisille lukijoille ja eri teksteissä, ja voiko tekstien selkokielisyyttä arvioida? Tässä artikkelissa pohditaan, millaisia vaikeustasojen määritelmiä selkokielelle voitaisiin antaa. Selkokieltä on Suomessa aina tuotettu monella vaikeustasolla, mutta näitä tasoja ei ole aiemmin määritelty. Niinpä selkoaineistojen käyttäjät eivät ole voineet tietää, millaista vaikeustasoa jokin selkokielinen aineisto on. Käytännössä erilaisille vaikeustasoille on Suomessa tarvetta, sillä osalla selkokielen kohderyhmistä kielen ja lukemisen vaikeudet ovat erittäin suuria ja osalla taas melko pieniä. Artikkelissa hahmotellaan alustavia kriteerejä kolmelle selkokielen vaikeustasolle, helpolle selkokielelle, perusselkokielelle sekä vaativalle selkokielelle. Selkokielen tarpeen kasvaessa selkotekstien arviointiin ja määrittelemiseen tarvitaan myös uusia työvälineitä. Selkokeskuksessa on viime vuosina kehitetty selkokielen mittaria, jonka avulla on tarkoitus arvioida, onko jokin teksti perusselkokieltä vai ei. Mittari sisältää toistaiseksi tarkimman kuvauksen selkosuomen tekstuaalisista, sanastollisista ja rakenteellisista piirteistä, mutta soveltuuko se tekstin selkokielisyyden mittaamiseen? Tätä kysymystä lähestytään artikkelissa mittarin kehittämistyön ja testaustulosten valossa.
