LAPSILÄHTÖISYYDEN JA AIKUISJOHTOISUUDEN VUOROTTELU KUVAKOMMUNIKOINTIKANSIOTA KÄYTTÄVÄN LAPSEN JA OPETTAJAN VÄLISESSÄ KUULUMISTEN KERRONNASSA
Abstract
Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien lasten
kerrontaa on tutkittu vain vähän. Koska lasten kerrontataidot kehittyvät
siihen suuntaan, mihin niitä ohjataan, tarkastelemme tässä artikkelissa,
miten opettajat vahvistavat lasten aloitteellisuutta ja osallisuutta kuulumisten
kerronnassa. Tutkimusaineisto koostuu päiväkodin integroidussa
erityisryhmässä ja koulun autismiopetusryhmässä kuvatuista viidestä
videonauhoitetusta kuulumisten kerrontatilanteesta, joissa kertojina on
kolme lasta. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Lapsilähtöisessä
kerrontatilanteessa opettaja osoitti mielenkiintoa lapsen kerrontaan affektisin
ilmauksin ja kerrontaa laajentavin kysymyksin sekä piilotti kielelliset korjaukset
yleiseen kerronnan kommentointiin. Aikuisjohtoisiksi kerrontatilanteet taas
muotoutuivat silloin, kun opettaja sääteli ensisijaisesti kerronnan sisältöä
ja kuvattavien tapahtumien järjestystä tai pysäytti kerronnan toistuvasti
suorin korjauksin. Koska kerronnan on havaittu kehittyvän parhaiten lasten
arjen luonnollisissa oppimistilanteissa, opettajien kouluttaminen puhetta
tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien lasten kerronnan
tukemisessa on tärkeää.
Avainsanat: kerronta, lapsilähtöisyys, aikuisjohtoisuus, kommunikointikansio,
puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi, keskustelunanalyysi
Key words: self-narration, child-centeredness, adult control, communication book, augmentative
and alternative communication, conversation analysis
