Kielenvaihto monikielisissä kokouksissa - osallistujien kielitaito ja vuorovaikutuksen sujuva eteneminen
Nyckelord:
kielenvaihto, kielitaito, kokousvuorovaikutus, monikielisyys, työelämän kieli, vuorovaikutuksen eteneminenAbstract
Yhä useammilla suomalaisilla työpaikoilla puhutaan kotimaisten kielten lisäksi myös muita kieliä, esimerkiksi englantia tai maahanmuuttajakieliä. Uusi kielitilanne johtaa vuorovaikutuksen haasteisiin, sillä kaikki työntekijät eivät välttämättä osaa hyvin kaikkia työkieliä. Tässä artikkelissa esittelemme tapoja, joilla työntekijät hyödyntävät työympäristön monikielisyyttä varmistaakseen mahdollisimman tehokkaasti etenevän vuorovaikutuksen. Tarkemman kiinnostuksen kohteena ovat kohdat, joissa vaihdetaan puhuttavaa kieltä. Aineistonamme on videoituja työkokouksia suomalaisesta kulttuurialan järjestöstä. Kokousten yleisimmät kielet ovat suomi ja venäjä. Metodinamme on etnometodologinen keskusteluntutkimus, eli tarkastelemme kielenvaihtoja vuorovaikutuksen mikrotason käytänteinä. Lähestymme monikielisen työvuorovaikutuksen käytänteitä sellaisten kielenvaihtojen kautta, jotka liittyvät vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtiin. Tarkastelemme ensinnäkin sitä, missä tilanteissa ja miten osallistujat vaihtavat itselleen vahvempaan kieleen, ja toisaalta sitä, mitkä tekijät saavat heidät vaihtamaan vastaanottajalle vahvempaan kieleen. Tarkastelemamme kielenvaihdot liittyvät ongelmiin joko puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä tai aktiivisessa vastaanottajuuden osoittamisessa. Vaihtamalla kieltä joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan – ja toisinaan vastoin eksplisiittisiä sopimuksia käytettävästä kielestä – osallistujat varmistavat, että kokousvuorovaikutus etenee ja kaikilla kokouksen osanottajilla on mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen mahdollisimman täysipainoisesti.
