WERNICKEN AFASIAAN LIITTYVÄT SANAVÄÄRISTYMÄT JA NIIDEN NONVERBAALI KÄSITTELY KESKUSTELUPUHEESSA KAHDEN VUODEN SEURANNAN AIKANA
Abstract
Tutkimus tarkastelee sitä, miten Wernicken afaatikon puheen sanavääristymät
muuttuvat kahden vuoden seurannan aikana. Erityisesti tutkitaan neologismeihin
ja äänteellisiin sanavääristymiin liittyviä nonverbaalisia toimintoja kuten käsien
kuvailevia ja osoittavia eleitä. Tutkittavan sanavääristymät vähenivät kahdessa
vuodessa alle neljäsosaan verrattuna ensimmäiseen, melko pian sairastumisen
jälkeen tehtyyn keskustelunauhoitukseen. Hän pyrki pääasiassa itse korjaamaan
sanavääristymänsä ja käytti myös eleitä sanojen selvennyksessä.
Sanavääristymistä yritettiin korjata yli puolet, kun sairastumisesta oli kulunut
kaksi vuotta. Nonverbaalisesti sanavääristymiä selvennettiin useimmin
ensimmäisen vuoden aikana sairastumisesta. Afasian alkuvaiheessa tutkittava
käytti runsaasti useita erilaisia eleluokkia, joiden määrä väheni huomattavasti
kahden vuoden sisällä. Siinä määrin kuin tutkittava pystyi korjaamaan
sanavääristymiä, nonverbaalinen selvennys ja sanallinen korjaus onnistuivat yhtä
hyvin. Eleet myös selvensivät sanavääristymiä tilanteissa, joissa tutkittavan
sanallinen korjaus epäonnistui. Kaksi vuotta aivoinfarktinsa jälkeen tutkittava
pyrki käyttämään enemmän sanallista korjausta kuin nonverbaalista selvennystä.
Eleet näin ollen tukivat puhetta sen ajan kun suullinen viestintä oli erityisen
vailIinaista.
Avainsanat: afasia, keskustelu, sanavääristymät, oman puheen korjaus, eleiden
käyttö, suomi
The present study investigates changes in speech and non-verbal communication ofa
man with Wernicke's aphasia during a two-year follow-up. Three conversations taking
place once a year between the aphasic and his speech and language therapist were videotaped
(the first session was taped two months post onset). The focus ofthe study was on
ilIustrative and pointing gestures the client used associated with his neologisms and
phonemic distortions. The results showed that the number ofwords with aphasic distortions
felI to a quarter during the two-year folIow-up. As a whole, the client tried to selfrepair
his errors and also used gestures to clarify his speech. Non-verbal clarification was
most often used within the first year post onset. To the extent the client was able to repair
his errors, verbal self-repair and non-verbal clarification were equally successful. However,
gestures were often used to clarify neologisms and phonemic distortions when verbal selfrepair
had already failed. At the beginning ofthe folIow-up, the client used many different
types ofgestures, bur the variation ofgesture types radically lessened when the speech
production problems decreased. Two years after the stroke the client relied more on verbal
self-repair than on non-verbal clarification. Furthermore, similar to normal speakers, he
tried to self-repair verbally over a halfofthe errors. Gestures thus augmented communication
during the period when speech production was most deficient.
Keywords: aphasia, conversation, phonemic and semantic errors, neologisms, self-repair,
gestures, Finnish
