PUHEEN PROSODIAN JA KIRJOITETUN KOHDETEKSTIN SUHDE SUOMENKIELISESSÄ KIRJOITUSTULKKAUSAINEISTOSSA
Abstract
Kirjoitetussa kielessä virkkeitä yhdistetään tekstikappaleiksi typografisin
keinoin. Puheessa lausumia ryhmitellään intonaation avulla nk. ’puhekappaleiksi’.
Jaksottelun perusperiaate on, että uusi puhekappale alkaa korkealta
säveltasolta, ja saman kappaleen seuraavat lausumat alkavat ensimmäistä
lausumaa matalammalta säveltasolta. Kun laskeva kaari päättyy, alkaa uusi
puhekappale.
Myös puhekappaleiden sisällä puhujat ilmaisevat lausumien välisiä
suhteita prosodian avulla. Uusi lausuma alkaa yleensä edellisen loppua
ylemmältä sävelkorkeuden (F0) tasolta. Kuitenkin, jos kaksi peräkkäistä
lausumaa liittyy läheisesti yhteen, jälkimmäinen alkaakin alemmalta tai
suunnilleen samalta tasolta, johon edellinen päättyy. Tällaisissa tapauksissa
prosodian tehtävä on ristiriitainen: toisaalta sen on ilmaistava uuden
itsenäisen lausuman alkamista mutta toisaalta kuitenkin alkavan lausuman
liittymistä edelliseen.
Artikkelin päämääränä on esitellä yllä kuvailtujen prosodisten ilmiöiden
toteutumista suomenkielisessä kirjoitustulkkausaineistossa sekä niiden heijastumista
kirjoitustulkkeeseen. Kirjoitustulkkauksen tavoitteena on pyrkiä
tuomaan ääneen perustuva viestintä kuulovammaisen asiakkaan saavutettavaksi.
Tutkimus antaa tietoa sekä suomen intonaatiojärjestelmästä että
kirjoitustulkkausprosessista. Samalla se valaisee puheen ja kirjoitetun kielen
välistä suhdetta.
Avainsanat: prosodia, kirjoitustulkkaus, intonaatio, puhekappale, puhe ja
teksti
Keywords: prosody, print interpreting, intonation, speech paragraph, speech and text
