Miten viittomakielen korpusta luodaan ja mihin sitä tarvitaan? Viittomakielten korpukset ja niiden tehtävät

Kirjoittajat

• Ritva Takkinen Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos
• Juhana Salonen Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos
• Anna Puupponen Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos
• Henri Nieminen Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos

DOI: https://doi.org/10.23997/pk.95499

Avainsanat:

annotaatio, korpus, leksikkotietokanta, Signbank, suomalainen viittomakieli, suomenruotsalainen viittomakieli, viittomakielen korpus

Abstrakti

Artikkeli käsittelee suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen korpusten luontia CFINSL-projektissa (Corpus project of Finland’s sign languages, Suomen viittomakielten korpusprojekti). Viittomakielillä ei ole kirjoitettua muotoa, joten korpusten laatiminen vaatii erilaista lähestymistä kuin korpusten luonti sellaisille puhutuille kielille, joilla on kirjoitettu muoto. Artikkelissa kuvataan ne menetelmät, joilla Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksessa on koottu aineistoa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen korpukseen. Lisäksi kuvataan korpusaineiston teknistä käsittelyä, annotointia, metatietojen keruuta ja käsittelyä sekä aineiston säilytystä ja tutkijoiden käyttöön saattamista. Korpuksen lisäksi ja sen käyttöön luotiin myös leksikkotietokanta, Signbank, joka hyödyttää sekä itse annotointiprosessia että korpusten käyttöä niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin. Korpukset tallentavat Suomessa käytettyjä viittomakieliä niin tutkijoiden kuin kummankin kieliyhteisön tämän päivän jäsenille ja tulevien sukupolvien saataville.