Valtio valtiossa ja virkamiehet saarnastuolissa
kirkkoturva julkisessa keskustelussa vuosina 2007–2010 ja 2015–2018
Abstract
Artikkeli käsittelee yhteiskunnan uskonnollisen ja poliittisen sfäärin välistä suhdetta kirkkoturvatoimintaa käsittelevien media-aineiston kautta. Kirkkoturva on käytäntö, jossa kristillinen seurakunta ottaa suojiinsa Suomessa karkotusuhan alla olevan maahanmuuttajan. Tutkimuksen aineistot on kerätty kahtena ajanjaksona. Niiden välille syntyy vertaileva asetelma, joka tuo esille ajanjaksojen yhteiskunnalliset kontekstit ja mahdolliset yhteiskunnalliset muutokset kirkkojen roolissa ja asemassa. Aineisto on analysoitu argumentaatioanalyysin keinoin. Aineistoissa on havaittavissa erilaisia argumentaatioluokkia, joilla kirkkoturvatoimintaa on julkisessa keskustelussa puolustettu ja vastustettu. Eritellyt argumentaatioluokat ovat auktoriteettien välisiin suhteisiin, lakiin ja moraaliin, turvallisuuteen sekä uskoontoon liittyvät argumentit. Artikkeli tarkastelee kirkkoturva-argumentaation kautta piirtyvää kuvaa kirkoista yhteiskunnallisina toimijoina, kirkkoturvatoimijoiden välisistä suhteista sekä median suhtautumista kirkollisiin toimijoihin kirkkoturvakysymyksessä. Tutkimuksen tulosten mukaan kirkot ovat aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka osallistuvat politiikkaan muun muassa mielipidevaikuttamisen, suoran toiminnan, mielenosoitusten ja suoranaisten lakimuutosehdotusten kautta. Suhtautuminen kirkkojen yhteiskunnalliseen työhön vaihtelee huomattavasti esimerkiksi yhteiskunnallisesta kontekstista ja hallituksen kokoonpanosta riippuen. Kirkoilla on edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa erityisasema, jota samanaikaisesti sekä kunnioitetaan että kritisoidaan. Nykyaikana kirkkojen auktoriteettiasema vaikuttaa perustuvan kuitenkin ennemmin historiallis-kulttuurisiin kuin suoranaisesti uskonnollisiin arvoihin.
Asiasanat: kirkkoturva, paperittomuus, sekularisaatio, kirkko
