Vuorovaikutus opettajaksi opiskelevien asiantuntijuudessa

Kirjoittajat

• Emma Kostiainen
• Maija Gerlander

DOI: https://doi.org/10.33352/prlg.95804

Avainsanat:

asiantuntijuus, jakaminen, opettaja, opettajankoulutus, oppimisprosessi, vuorovaikutus

Abstrakti

Opettajan työssä vuorovaikutus on olennainen osa asiantuntijaosaamista. Työ toteutuu enimmäkseen vuorovaikutussuhteissa oppijoiden, opettajien, koulun muun henkilökunnan, vanhempien ja muiden sidosryhmien kanssa. Työssä korostuvat yhteistoiminta ja yhteisöllisyys: opettajan asiantuntijuus on vahvasti vuorovaikutusprosesseihin, -suhteisiin ja niihin osallistumiseen liittyvä ilmiö. Vuorovaikutuksen ja asiantuntijuuden yhteyden ymmärtäminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Näin ollen on tärkeää tarkastella, miten opettajaksi opiskelevat näkevät vuorovaikutuksen merkityksen oman kehittyvän asiantuntijuutensa toteutumisessa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia merkityksiä luokanopettajaksi opiskelevat (N = 127) antavat vuorovaikutukselle opintojen loppuvaiheeseen sijoittuvan asiantuntijuusseminaarin itsearvioinneissa. Asiantuntijuusseminaarin tarkoituksena on kehittää opettajaksi opiskelevien kykyä ymmärtää vuorovaikutuksen ja sen laadun merkitys asiantuntijuuden jakamisessa. Tässä opintojaksoa tarkastelevassa tutkimuksessa selvitetään, miten orientaatio vuorovaikutukseen (osallistuminen, jakaminen, prosessimaisuus) näkyy ja miten se ymmärretään opettajaksi opiskelevien itsearvioinneissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia suhtautumistapoja opiskelijoiden itsearvioinneissa ilmenee vuorovaikutukseen pohjautuvaa opintojaksoa kohtaan.
Artikkelissa nostetaan esille, miten opettajan asiantuntijuus ja siihen kasvaminen vaatii jo opiskeluaikana tietoista ja tavoitteellista vuorovaikutukseen ja yhteiseen jakamiseen perustuvaa orientaatiota ja ohjausta.