Yläkoulun oppilaiden ja opettajien käsityksiä verkkokiusaamisesta vuorovaikutusilmiönä

Kirjoittajat

• Niina Huhtala
• Sanna Herkama

DOI: https://doi.org/10.33352/prlg.95879

Avainsanat:

internet, kiusaaminen, verkkokiusaaminen, oppilaat, opettajat, vuorovaikutus

Abstrakti

Kuten kasvokkaisessa myös teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa voi ilmetä kiusaamista. Patchinin ja Hindujan (2006, 152) mukaan teknologiavälitteinen kiusaaminen (engl. cyberbullying) tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa toisen ihmisen vahingoittamista median tai elektronisen tekstin välityksellä. Tällaista kiusaamista voi tapahtua kännykän, internetin tai näiden molempien välityksellä (Kowalski, Limber & Agatston 2008; Campbell 2005). Tämän artikkelin1 tavoitteena on tarkastella sitä, millainen vuorovaikutusilmiö verkkokiusaaminen on oppilaiden ja opettajien käsityksissä. Artikkelin toisena tavoitteena on tarkastella oppilaiden ja opettajien käsityksiä ilmiön vakavuudesta sekä tuoda esiin näiden käsitysten yhtäläisyyksiä ja eroja.
Artikkeli pohjaa kuuteen täsmäryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä 12 oppilasta ja 10 opettajaa yläkouluista. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sitä, millaisena vuorovaikutusilmiönä verkkokiusaaminen ymmärretään. Haastatteluaineiston sisällönanalyysi osoitti, että verkkokiusaamiseen liitetään lukuisia viestinnällisiä muotoja. Muodot jäsenneltiin viiteen eri ryhmään sen mukaan, mihin niillä haastateltavien mukaan pyrittiin. Näitä tavoitteita olivat 1) kiusatun maineeseen ja statukseen vaikuttaminen, 2) kiusatun itsearvostukseen ja itsetuntoon vaikuttaminen, 3) kiusatun eristäminen vuorovaikutuksesta, 4) pelon aiheuttaminen sekä 5) kiusatun omaisuuden vahingoittaminen. Jäsennys ei ainoastaan erottele kiusaamisen viestinnällisiä muotoja, vaan se tarjoaa näkökulman verkkokiusaamisen tavoitteellisuuden ja kiusaamisen vaikutusten tarkasteluun. Lisäksi tulokset osoittavat, että oppilaiden ja opettajien käsitykset verkkokiusaamisen vakavuudesta poikkeavat toisistaan.