Avioliiton pelastamisesta parisuhteen hoitamiseen
Muodosta sisältöön
Nyckelord:
avioliitto, avioliittoneuvonta, formaali sosiologia, parisuhde, parisuhdetyö, perheneuvonta, Simmel, terapeuttinen eetosAbstract
Avioliittoa ei nykyaikana ajatella ensisijaisesti yhteisöllistä järjestystä ylläpitävänä sosiaalisena ja taloudellisena instituutiona, vaan kahden ihmisen välisenä suhteena. Sosiologit kuvailivatkin jo 1940-luvulla, kuinka länsimainen avioliitto on muuttunut ja muuttumassa instituutiosta suhteeksi. Samankaltaisia luonnehdintoja avioliiton luonteen muuttumisesta kuultiin varhain myös kirkon taholta, joka toisen maailmansodan jälkeen aktivoitui avioliittoneuvonnan järjestämisessä monessa maassa, myös Suomessa. Varhaisen avioliittoneuvonnan tavoitteena oli ennen kaikkea erojen ehkäiseminen eli avioliittojen kestävyys, mutta avioerojen määrän kasvaessa ja erilaisen auttamistyön laajentuessa kysymys avioliiton laadusta alkoi nousta kestävyyttä tärkeämmäksi. Laadun korostuminen on ilmennyt ennen kaikkea siinä valtavassa tiedon ja ymmärryksen kaipuussa, joka kohdistetaan avioliittoon suhteena. Nyky-Suomessa tämä näkyy parisuhteen ja sen eteen tehtävän työn tähdentämisenä. Tässä Georg Simmelin sosiologiasta ammentavassa artikkelissa avioliiton muutosta analysoidaan painopisteen siirtymänä muodosta sisältöön tarkastelemalla varhaista avioliitto-opastusta ja nykyaikaista parisuhdetyötä. Analyysin lähtökohtana on avioliitto sosiologisena muodon ja sidoksen ongelmana, joka artikkelin mukaan uhkaa usein unohtua moninaisten ”parisuhdeongelmien” kanssa kamppailevassa terapeuttisessa yhteiskunnassa. Artikkelissa kritisoidaankin parisuhdetyölle ominaista tapaa lähestyä parisuhdetta vain teknisen toimivuuden näkökulmasta, jolloin kysymys inhimillisestä sidoksesta uhkaa typistyä yksinomaan elämäntaidolliseksi haasteeksi.