Minkä taakseen jättää...

Bruno Latourin kriittinen käänne

Kirjoittajat

• Sauli Havu

DOI:

https://doi.org/10.55294/tk.128609

Avainsanat:

Bruno Latour, toimijaverkkoteoria, rakennesosiologia

Abstrakti

Hiljattain edesmennyt Bruno Latour (1947–2022) oli yhteiskuntatieteiden kiistanalaisimpia hahmoja. Latour on tullut tunnetuksi niin sanotun toimijaverkkoteorian kehittäjänä. Keskeistä toimijaverkkoteoriassa on ”ei-inhimillisten” toimijoiden ottaminen mukaan sosiaalista rakentaviksi elementeiksi. Latour tunnetusti asetti teoriasuuntauksensa tiukasti kriittistä yhteiskuntatiedettä – ja yhteiskuntatieteellistä traditiota laajemminkin – vastaan. Vasemmistossa suhtautuminen Latouriin on tämän vuoksi ollut jännitteistä. Kuten Alyssa Battistoni (2023) toteaa: ”Latour nautti vasemmiston antagonisoinnista ja monet vasemmalla rakastivat Latourin vihaamista”. Kuvaa mutkistaa se, että viimeisinä vuosinaan Latour julkaisi eksplisiittisen poliittisia ja radikaaleilta kuulostavia kannanottoja, joita inspiroi käsillä oleva ympäristökatastrofi. Näihin kannanottoihin voidaan laskea käsittelemäni teokset: yhdessä Nikolaj Schultzin kanssa kirjoitettu lyhyt ’memorandum’ On the Emergence of an Ecological Class (Latour & Schultz 2022) ja Vastapainolta Päivi Malisen sujuvana suomennoksena ilmestynyt Matkalla Maahan: Politiikka ja uusi ilmastojärjestys (Latour 2017/2022). Näissä teoksissa Latour käsittelee käytännössä ensimmäistä kertaa tuotannossaan esimerkiksi luokkapolitiikkaa. Erityisesti hän kontrastoi lähestymistapansa marxilaisuuden kanssa. Kuten Yrjö Haila toteaa tuoreessa Latourin muistokirjoituksessaan, ”marxilainen historiallis-yhteiskunnallinen ajattelu on varsinkin varhemmin ollut Latourille vierasta” (Haila 2023, 102). Käsittelemäni Latourin myöhemmät teokset sekä osin kyseenalaistavat että todentavat Hailan väitteen.