Neuvostourheilun nousu ja tuho

Kirjoittajat

• Hannu Itkonen

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.112968

Avainsanat:

urheilu, ruumiinkulttuuri, Neuvostoliitto

Abstrakti

Venäjä oli yksi Kansainvälisen Olympiakomitean perustajajäsenistä vuonna 1894. Venäläiset osallistuivat Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908 ja Tukholman kisoihin neljää vuotta myöhemmin. Vuoden 1917 sosialistinen vallankumous muutti koko valtion – mukaan luettuna urheilun käytännöt. Vuosina 1918–1921 käydyn verisen sisällissodan ja vuonna 1922 tapahtuneen Neuvostoliiton perustamisen jälkeen valtio pyrki organisoimaan uudelleen koko ruumiinkulttuurin. Neuvostoliittolaisessa ruumiinkulttuurissa ihannoitiin sotilaallista valmiutta, työkuntoisuutta ja urheilullisuutta.

Kilpaurheilun suosio kasvoi huomattavasti 1920-luvulla. Vuonna 1928 venäläiset organisoivat mahtavat urheilukisat, Moskovan spartakiadit. Kyseessä oli lukuisia urheilumuotoja käsittänyt työläistapahtuma vastapainoksi Amsterdamissa samana vuonna järjestetyille ”porvarillisille” olympiakisoille. Neuvostoliiton urheilijat osallistuivat kesäolympiakisoihin ensi kertaa Helsingissä vuonna 1952.

Olympiakisoissa Neuvostoliitto oli menestyksekäs. Vuosina 1952–1988 neuvostourheilijat saavuttivat 1 010 mitalia kesäkisoissa ja vastaavasti 194 mitalia vuosien 1956–1988 talvikisoissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän urheilijat ovat kilpailleet Kansainvälisen Olympiakomitean lipun alla. Aiemmat neuvostotasavallat ovat osallistuneet kansainvälisiin urheilutapahtumiin itsenäisinä valtioina. Neuvostoliittolainen urheilujärjestelmä on kuitenkin vaikuttanut merkittävästi ei vain Venäjällä vaan myös monissa muissa uusista valtioista. Neuvostoliitossa urheilulla oli merkittävä sija opetusjärjestelmässä ja kansallisen itsetunnon rakentamisessa. Monet neuvostourheilun käytännöt ovat tiiviisti jatkaneet olemassaoloaan myös NL:n hajoamisen jälkeen.

Lähdeviitteet

Applebaum, Anne. Gulag: A History of the Soviet Camps. London: Penguin Books, 2003.

Buntsuk, M. F. Neuvostoliiton liikuntaorganisaatio. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 71. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 1979.

Eichberg, Henning. “Body Culture.” Teoksessa Routledge Companion to Sports History, toim. S. W Pope & John Nauright, 162–181. London: Routledge, 2010.

Figes, Orlando. Vallankumouksen Venäjä 1891–1991. Helsinki: Siltala, 2021.

Hentilä, Seppo. Suomen työläisurheilun historia. Vol. 1, Työväen Urheiluliitto 1919–1944. Hämeenlinna: Karisto, 1982.

Itkonen, Hannu. Liikkumisen sosiologia. Tampere: Vastapaino, 2021.

Itkonen, Hannu & Kalervo Ilmanen. ”Neuvostourheilusta Venäjän sekajärjestelmään.” Idäntutkimus 15, no. 4 (2008): 18–28.

Itkonen, Hannu & Pentti Stranius. Liikettä Venäjän Karjalassa: Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 137. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2002.

Keys, Barbara. Globalizing Sport: National Rivalry and International Community in the 1930s. London: Harvard University Press, 2006.

Keys, Barbara. “Soviet Sport and Transnational Mass Culture in the 1930s.” Journal of Contemporary History 38, no. 3 (2013): 413–434.

Kim, M. P. et al., toim., Neuvostoliiton historia: Sosialismin aikakausi. Moskova: Kustannusliike Edistys, 1978.

Kokkonen, Jouko. ”Oikeiden olympiakisojen maa.” Teoksessa Sadan vuoden olympiadi: Suomalaisen olympialiikkeen historia, toim. Vesa Tikander et al., 108–173. Porvoo: WSOY, 2007.

Lewin, Moshe. Neuvostoliiton vuosisata. Helsinki: Like Kustannus, 2006.

Makoveeva, Irina. ”Soviet Sport as Cultural Phenomenon: Body and/or Intellect?.” Studies in Slavic Cultures, no. 3 (2002): 9–32.

Mesham, Stuart, toim. EURO 2020: Suuri jalkapallokirja. Helsinki: Readme.fi, 2021.

Metsä-Tokila, Timo. ”Tiellä olympialaisiin: Huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistäminen Neuvostoliitossa ja Venäjällä.” Idäntutkimus 7, no. 3–4 (2000): 71–79.

Nygrén, Helge. Punainen olympia: TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920–30-luvuilla. Helsinki: Tammi, 1968.

O’Mahony, Mike. Sport in the USSR: Physical Culture–Visual Culture. London: Reaktion Books, 2006.

Orttung, Robert W. & Sufian N. Zhemukhov. Putin’s Olympics: The Sochi Games and the Evolution of Twenty-First Century Russia. London: Routledge, 2018.

Pesonen, Pekka. Venäjän kulttuurihistoria. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1998.

Raschke, Joachim. ”Zum Begriff der sozialen Bewegung?,” Teoksessa Neue Soziale Bewegungen in der Bundesrepublik Deutschland, toim. R. Roland & D. Rucht, 19–29. Frankfurt am Main: Campus Verlag, 1987.

Riordan, James. Sport in Soviet Society. London: Cambridge, 1977.

Riordan, James. Sport, Politics and Communism. Mancester: Manchester University Press, 1991.

Riordan, James “The Unfinished Symphony Communism and Sport.” ISHPES Congress in Budapest, 1999.

Rodtšenkov, Grigori. Voitto tai kuolema: Venäjän salainen dopingohjelma. Liettua: Bazar, 2020

Sjöblom, Kenth. ”Autonominen olympiamaa.” Teoksessa Sadan vuoden olympiadi: Suomalaisen olympialiikkeen historia, toim. Vesa Tikander et al., 10–39. Porvoo: WSOY, 2007.

Sorohov, Jevgeny. ”Liikunta- ja urheilutoiminnan järjestäminen Karjalan tasavallassa Neuvostoliiton jälkeisenä aikana vuosina 1991–2014.” Teoksessa Liikuntaa organisoimaan: Opas liikunnan ja urheilun toimijoille, toim. Hannu Itkonen, 31–54. Joensuu: Itä-Suomen liikuntaopisto, 2014.

Suomela, Klaus U. Lensimme uuteen maailmaan: Nähtyä ja koettua Neuvostoliitosta. Lahti: Kansankirja, 1946.

Vares, Vesa. Pallon herruus: Kuningaslajin valta ja lumo. Helsinki: Otava, 2018.

”Olympic Football Tournament Melbourne 1956.” Luettu 6.9.2021. https://www.fifa.com/tournaments/mens/mensolympic/melbourne1956.

“Olympic Games.” Luettu 6.9.2021. www.olympics.com/en/olympic-games.

Zeller, Manfred. Sport and Society in the Soviet Union: The Politics of Football after Stalin. London: I.B. Tauris, 2018.