Kulttuuria kaikelle kansalle

Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen kulttuuripolitiikan päälinjat vuosina 1944–1990

Kirjoittajat

• Tomi Mertanen Vapaa tutkija

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.119721

Avainsanat:

kulttuuripolitiikka, Suomi, 1900-luku, Suomen kansan demokraattinen liitto, Suomen kommunistinen puolue

Abstrakti

Käsittelen tässä artikkelissa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kulttuuripolitiikkaa sodanjälkeisistä vuosista kommunismin romahtamiseen saakka. Valotan SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikan suuria päämääriä eri aikakausina tarkastelemalla niiden kulttuuripoliittisia linjoja yleisellä tasolla. Artikkeli perustuu SKDL:n ja SKP:n tuottamiin julkaisuihin, liitto- ja edustajakokouspöytäkirjoihin sekä puolue- ja kulttuuriohjelmiin.

Sodan jälkeen perustettu SKDL otti nopeasti keskeisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Kansandemokraatit toimivat kulttuurin alalla aktiivisesti, mistä parhaana esimerkkinä on sen vuonna 1947 laatima kulttuuriohjelma – ensimmäinen suomalaisten poliittisten puolueiden laatima kulttuuriohjelma. Sen edistykselliset ja monelta osin muiden puolueiden aatemaailmaa ravistelleet linjaukset synnyttivät laajan kulttuuripoliittisen keskustelun.

SKDL:n ja SKP:n kulttuuripoliittiset tavoitteet pysyivät miltei samoina vuosien 1945–1990 välisenä aikana, eroja syntyi lähinnä painotuksissa. Vuoden 1947 ohjelman kieli oli varsin neutraalia, vuonna 1964 se oli selvästi radikaalimpaa ja 1970-luvun alussa marxilainen retoriikka saavutti huippunsa kielenkäytössä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen sanamuodot lievenivät huomattavasti ja lähenivät sodan jälkeistä aikaa. Näin kävi myös itse tavoitteille. 1960- ja 1970-lukujen yksityiskohtaisista ja ajoittain varsin radikaaleista tavoitteista siirryttiin jälleen laajempiin linjoihin. Ohjelmien keskeisiä vaatimuksia olivat demokratian ja valtiojohtoisuuden lisääminen kulttuurin eri aloilla, taiteilijoiden ja taiteen aseman parantaminen, joukkoviestinten demokratisoiminen sekä työväenkulttuurin aseman kohentaminen. Kaikki esillä pidetyt teemat juonsivat vasemmiston sosia­listisesta maailmankatsomuksesta.

Kaikkia ajamiaan kulttuuripoliittisia teemoja SKDL ja SKP eivät saaneet toteutetuksi. Moniin epäkohtiin saatiin muutoksia, mutta ne eivät juuri koskaan vastanneet täysin alkuperäisiä tavoitteita. Vaikka SKDL ja SKP toimivat kulttuuripolitiikassa erittäin aktiivisesti, pystyivät muut puolueet yhdessä estämään kaikkein radikaaleimmat uudistukset. Silti SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikkaa voi luonnehtia melko onnistuneeksi aina 1970-luvun lopulle saakka. Tuohon asti ne toimivat kulttuuripolitiikassa lähes poikkeuksetta aloitteentekijöinä ja saivat muut puolueet muuttamaan asenteitaan. SKDL:n ja SKP:n aloittaman ja ylläpitämän keskustelun pohjalta saatiin aikaan monia nykypäivänä itsestään selviltä tuntuvia uudistuksia muun muassa taiteilijoiden asemaan sekä kulttuurihallintoon. Vasta 1980-luvulla SKDL ja SKP ajautuivat syvään kriisiin, joka esti tehokkaan toiminnan niin yleis- kuin kulttuuripolitiikan alalla.