Uuraan uhmakkaat lastaajat

Stuuvarit ja stuuvari-instituutio 1850–1910-luvuilla

Kirjoittajat

• Martti Kosonen

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.125570

Abstrakti

Uuras, Viipurin ulkosatama kehittyi suureksi sahatavaran vientisatamaksi 1800-luvulla. Vii­purilaisten kauppahuoneiden laivat lastattiin Uuraansalmessa stuuvarien johdolla. Artikkeli kertoo heidän tarinansa.

Kauppahuoneet hoitivat vientilastauksen omalla väellään. Kullakin oli palveluksessaan stuuvariksi kutsuttuja ammattilaisia, joiden opastuksella urakkamiesten muodostamat lastaussakit toimivat. Kauppahuoneet sopivat yhteisestä työn hinnoittelusta, ja stuuvarit toimivat yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Uuraan satamaan kehittyi omalaatuinen vientikulttuuri, jossa stuuvari-instituutio oli keskeisessä asemassa ja jossa eri toimijoiden – kauppahuo­neiden, stuuvareiden ja lastaussakkien – välillä vallisivat vankat keskinäiset luottamussuhteet.

Kauppahuoneet luopuivat vuonna 1896 lastaustoiminnasta, mutta lastaajat, stuuvarit ja urakkamiehet jatkoivat sitä omatoimisesti perustamansa Uuraan Työväen Yhdistyksen (UTY) nimissä. Wrightiläisin säännöin toiminut UTY muuttui vuonna 1907 sosialidemokraattiseksi, ja lastaustoiminnan organisointi siirtyi lastausammattiosaston tehtäväksi. Valta lastauksen organisoinnissa siirtyi siis kauppahuoneilta ensin UTY:lle ja sitten sen lastausammattiosastolle, stuuvari-instituution perilliselle.

Uuraan stuuvarit ja urakkamiehet kamp­pailivat kolmesti olemassaolonsa ja toimeentulonsa puolesta, vuosina 1896 ja 1904–1905 kansallista pääomaa edustavia, yksityisiä laivausyrityksiä vastaan ja vuosina 1910–1914 kansainväliseen pääomaan tukeutuvan yri­tyksen kanssa. Kahdesta ensimmäisestä koitoksesta selvittiin voittajina, ja kolmas päättyi ratkaisemattomana ensimmäisen maailmansodan vuosiin.