Työväen omista kirjastoista Jämsässä ja Mäntässä
DOI:
https://doi.org/10.37456/tvt.125578Avainsanat:
Jämsä, Mänttä, kirjastot, työväenyhdistyksetAbstrakti
Mäntässä aloitettiin työväenkirjaston perustaminen iltamilla ja yhdellä kirjakaapilla. Työväenyhdistyksen ja ammattijärjestöjen puuhamiehet ja -naiset järjestivät vuonna 1912 varojen keräämiseksi kirjastolle kaksi ohjelmallista iltamaa ja kaksi tanssi-iltamaa. Rahaa saatiin, hommattiin kirjakaappi ja ostettiin kirjoja. Lainausmaksuksi sovittiin viisi penniä lainalta tai kaksi markkaa vuosimaksuna.
Suomessa perustettiin työväenkirjastoja erityisen paljon 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin rakennettiin innokkaasti työväentaloja. Niissä kirjastokin sai sijansa – vaikkapa talon ravintolan nurkasta. Työväenyhdistykset perustivat kirjastoja jäsentensä virkistymistä ja valistamista ajatellen. Vuonna 1916 työväenkirjastoja oli Suomessa jo yli tuhat.
Toimittaja, kansanedustaja K.H. Wiik selitti kirjakokoelmien kartuttamista. Pitää ostaa paljon hyvää kaunokirjallisuutta, matkakertomuksia ja elämäkertoja, hän muistutti. Lapsia varten tarvitaan kirjoja, jotka heikentävät ”uskonnollisen ja isänmaallisen kansan- ja pyhäkoulukirjallisuuden vaikutusta”, Wiik korosti. Pitää tietysti olla myös tieteellistä ja sosialistista kirjallisuutta.
Oli tapauksia, joissa työväenkirjasto palveli maksutta koko alueensa väestöä, ei vain omaa jäsenkuntaansa. Tällöin se sai valtionavustusta toimintaansa. Näin kävi myös Mäntässä, jossa kirjasto kukoisti 1920-luvulla koko kunnan yhteisenä kirjastona. Jo vuosikymmenen päättyessä työväenkirjasto siirtyi kuitenkin kunnalle. Samalla tavalla hiipuivat muutkin työväenkirjastot. Ne yhdistettiin kuntien kirjastoihin tai kuolivat käyttämättömyyteen.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Viittaaminen
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2022 Eija Eskola
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.