Työväen omista kirjastoista Jämsässä ja Mäntässä

Abstrakti

Mäntässä aloitettiin työväenkirjaston perustaminen iltamilla ja yhdellä kirjakaapilla. Työväenyhdistyksen ja ammattijärjestöjen puuhamiehet ja -naiset järjestivät vuonna 1912 varojen keräämiseksi kirjastolle kaksi ohjelmallista iltamaa ja kaksi tanssi-iltamaa. Rahaa saatiin, hommattiin kirjakaappi ja ostettiin kirjoja. Lainausmaksuksi sovittiin viisi penniä lainalta tai kaksi markkaa vuosimaksuna.

Suomessa perustettiin työväenkirjastoja erityisen paljon 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin rakennettiin in­nokkaasti työväentaloja. Niissä kirjastokin sai sijansa – vaikkapa talon ravintolan nurkasta. Työväenyhdistykset perustivat kirjastoja jä­sentensä virkistymistä ja valistamista ajatellen. Vuonna 1916 työväenkirjastoja oli Suomessa jo yli tuhat.

Toimittaja, kansanedustaja K.H. Wiik selitti kirjakokoelmien kartuttamista. Pitää ostaa paljon hyvää kaunokirjallisuutta, mat­kakertomuksia ja elämäkertoja, hän muistutti. Lapsia varten tarvitaan kirjoja, jotka heiken­tävät ”uskonnollisen ja isänmaallisen kansan- ja pyhäkoulukirjallisuuden vaikutusta”, Wiik korosti. Pitää tietysti olla myös tieteellistä ja sosialistista kirjallisuutta.

Oli tapauksia, joissa työväenkirjasto palveli maksutta koko alueensa väestöä, ei vain omaa jäsenkuntaansa. Tällöin se sai valtionavustusta toimintaansa. Näin kävi myös Mäntässä, jossa kirjasto kukoisti 1920-luvulla koko kunnan yhteisenä kirjastona. Jo vuosikymmenen päättyessä työväenkirjasto siirtyi kuitenkin kunnalle. Samalla tavalla hiipuivat muutkin työväenkirjastot. Ne yhdistettiin kuntien kirjastoihin tai kuolivat käyttämättömyyteen.