Sivistystyötä nuoressa Viron tasavallassa

Kirjoittajat

• Tero Tuomisto

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.125579

Avainsanat:

vapaa sivistystyö, työväenliike, Viro

Abstrakti

Viro julistautui itsenäiseksi helmikuussa 1918. Vapaan kansansivistystyön järjestö Eesti haridusliit (”Viron koulutusliitto”) aloitti vuonna 1925. Se järjesti kursseja ja luentoja, edisti kirjastoasiaa ja seuranäyttämötoimintaa. Opintokerhojakin oli.

Ammattiyhdistysliikkeessä heräsi ajatus työväen sivistystyöstä. Yhtenä kannustajana toimi vuonna 1929 TSL:n opintosihteeri Arvi Hautamäki. Eesti tööliste haridusliit (”työläisten koulutusliitto”) syntyi vuonna 1931, ja toiminta alkoi seuraavana vuonna.

Perustajina olivat ammatillinen keskusjärjestö (6 000 jäsentä) ja työväen urheiluliitto (1 600 jäsentä) sekä Tallinnan Työväen teatteri. Ensimmäisiä tehtäviä olivat luentojen aloittaminen, opintosuunnitelmien laatiminen, opinto-ohjaajien kouluttaminen ja kirjastojen käytön opastaminen. Mallia saatiin etenkin Suomesta. Alkuvaiheessa oli 27 opintokerhoa.

Luennot olivat kaikille avoimia, mutta ne suunnattiin erityisesti ay-väelle. Ensimmäisen vuoden kuulijamääräksi arvioitiin 300 henkilöä. Ensimmäiset opinto-ohjaajakurssit järjestettiin Tallinnassa lokakuussa 1933. Osallistujia oli 45. Kursseja ja opintopäiviä järjestettiin pääasiassa ammatillisten järjestö­jen parissa, suuremmissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. Talvella 1933–1934 toimi yli 50 opintokerhoa.

Vaikeudet alkoivat yhteiskunnallisten olojen muuttuessa keväällä 1934. Viro siirtyi vähitellen autoritääriseen oikeistohallintoon. Toimintaa rajoitettiin, ja syksyllä 1934 oli jäljellä vain muutamia kerhoja. Lopulta Eesti tööliste haridusliit lakkautettiin sisäasiainministerin määräyksellä lokakuussa 1937.

Vapaa kansansivistystyö mahdollistui vasta uuden itsenäistymisen yhteydessä 1990-luvun alussa.