"Eipä tästä käteen jää juuri yhtään mitään, kun toisesta päästä leikataan heti"

Työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta 2000-luvun Suomessa

Kirjoittajat

• Mikko Jakonen Itä-Suomen yliopisto
• Jenny Säilävaara Jyväskylän yliopisto
• Hanna-Mari Ikonen Jyväskylän yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.131469

Avainsanat:

työntekijät [http://www.yso.fi/onto/yso/p1075], köyhyys [http://www.yso.fi/onto/yso/p3476], sosiaaliturva [http://www.yso.fi/onto/yso/p3285], 2000-luku

Abstrakti

Työssäkäyvien köyhien ilmiötä on pidetty marginaalisena ilmiönä Suomen kaltaisessa vauraassa jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa. Hyvinvointivaltioissa köyhyys on suhteellista, ja se koskee pääasiassa kotitalouksia, joiden jäsenet eivät ole mukana työelämässä. Tässä artikkelissa arvioimme kuitenkin, että Suomessa noin 200 000 ihmistä elää tilanteessa, jossa heidän palkka- tai yrittäjyystulonsa eivät riitä köyhyysrajan ylittämiseen. Riittämättömien tulojensa lisäksi osa tarvitsee sosiaaliturvaa ja osa työskentelee useassa työssä yhtäaikaisesti. Työssäkäyvien köyhien määrän kasvu on seurausta prekaarien töiden lisääntymisestä ja erilaisista yhteiskuntapoliittisista, etenkin sosiaaliturvaan liittyvistä uudistuksista.

Artikkelissa analysoimme työssäkäyvien köyhien kokemuksia prekaarista työstä ja sosiaaliturvasta laadullisen kirjoitusaineiston (417 vastausta) avulla. Osoitamme, miten ja miksi epäsäännölliset ja epävarmat työsuhteet aiheuttavat epäsäännöllisiä ja riittämättömiä ansioita. Prekaari ja matalapalkkainen työ ei aina johda vähäisempään, vaan myös normaalia runsaampaan työskentelyyn. Tuomme myös esille, kuinka sosiaaliturvan yhdistäminen prekaariin työhön koetaan usein hankalaksi ja nöyryyttäväksi, vaikka sosiaaliturva onkin työssäkäyville köyhille tärkeä osa ansioita.

Leikkaukset työssäkäyvien sosiaaliturvaan voivat aiheuttaa kannustinloukkuja sekä kohtuuttomia tilanteita ihmisille, jotka työskentelevät, etsivät työtä ja kouluttautuvat riittämättömistä ansiotuloista huolimatta.