Poliittisesti täysinoppinut. Nuorten kesäpäivät, neuvostoajan aikuistumisriitti nuorten kokemuksena

Kirjoittajat

• Hannele Päiviö Helsingin yliopisto
• Kaido Soom Tarton yliopisto

Abstrakti

Viro on nimetty yhdeksi Euroopan maallistuneimmista maista. Vain 21% Virossa asuvista ilmoittaa kuuluvansa johonkin uskontokuntaan. Uskonto on privatisoitunut, eikä se kuulu julkiseen tilaan.

Ennen toista maailmansotaa Viron Evankelis-Luterilainen kirkko oli maan suurin kirkkokunta; kirkolliset toimitukset kuuluivat elämän taitekohtiin, rippikoulu ja konfirmaatio aikuistumiseen. Neuvostomiehityksen myötä aloitettiin yhteiskunnan maallistaminen. Ihanteeksi asetettiin tieteellinen materialismi ja moderni, uskonnoton maailmankuva, ja uskontokasvatus kiellettiin.  Kirkolliset toimitukset korvattiin uusilla neuvostoperinteillä, joita kehitettiin erityisesti Neuvosto-Virossa ja Neuvosto-Liettuassa. Rippikoulu ja konfirmaatio korvattiin Nuorten kesäpäivillä. Neuvostoideologia luokkataisteluineen löysi vastakaikua historiasta, jossa Viron luterilainen kirkko oli lähinnä saksalaisten herrojen kirkko ja kansa maanomistajien omaisuutta.

Artikkelissa tarkastellaan Neuvosto-Viron Nuorten kesäpäivät -aikuistumisriittiä erityisesti nuoren kokemuksena. Aineisto koottiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina vuosina 2014–2016. Aineistosta hahmottui kolme neuvostonuorityyppiä: Omien johtopäätösten tekijän kotona myötäiltiin neuvostoyhteiskuntaa ja vaiettiin vaikeista asioista kuten perheenjäsenten kyydityksistä vankileireille. Lapset tekivät itse omat johtopäätöksensä. Sopeutuja -tyypillä oli kristillinen tausta. Kotona vietettiin joulua, puhuttiin Viron tasavallasta ja vankileireistä, vaikka koulussa opetettiin toisin. Alistuja edusti paluumuuttajia Siperiasta. Lasten piti nopeasti integroitua uuteen kotimaansa ja sen neuvostoperinteisiin. Heikko kielitaito ja köyhyys loivat häpeää.

Nuorten kesäpäivistä muodostui osa neuvostoajan nuorisokulttuuria, joka kuului koulun päättymiseen. Ideologiaa tärkeämpää olivat koulukaverit ja nuotioillat. Kansa nimitti Kesäpäivät puskarippikouluksi niiden huonon maineen vuoksi. Yhteiskunnan murroksessa Kesäpäivät kuihtuivat, ja viimeiset järjestettiin vuonna 1990.