Uteliaisuus antiikin ja keskiajan teologiassa – hyve vai pahe?

Kirjoittajat

• Ritva Palmén Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.24291/uskonnontutkija.111473

Abstrakti

Tässä artikkelissa analysoin uteliaisuuden käsitettä erityisesti antiikin ja keskiajan läntisessä intellektuaalisessa historiassa. Aineistona on käytetty valikoimaa antiikin ja keskiajan filosofista ja teologista kirjallisuutta. Analyysissäni hyödynnän historiallisia ja filosofisia metodeja. Tutkimuksessani osoitan, miten antiikin ja keskiajan uteliaisuuden perusmerkitykset ja käyttötavat poikkeavat monin tavoin nykyisistä käsityksistä. Toisin kuin nykyään, sekä antiikissa että keskiajalla uteliaisuus luettiin paheisiin ja sitä käsiteltiin osana hyveteoreettista kysymyksenasettelua. Tutkimukseni tavoitteena on tuoda esiin uteliaisuuden linkittyminen oman aikansa filosofisiin ja teologisiin teemoihin sekä osoittaa, miten moni-ilmeisesti ja joustavasti uteliaisuuden toiminnan syyt ja seuraukset osana ihmisen ajattelua ja toimintaa ymmärrettiin. Samalla myös haastan lukijoita arvioimaan ja analysoimaan sitä, miten nykyaikana käsitetään uteliaisuuden merkitys ja tehtävät yksilön ja yhteisön toiminnassa