Käsikirjoitukset

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy lähettääksesi käsikirjoituksen.

Käsikirjoituksen lähettämisen tarkistuslista

Kirjoittajien tulee varmistaa, että heidän käsikirjoituksensa noudattaa kaikkia seuraavia kohtia. Jos näitä ohjeita ei noudateta, käsikirjoitus palautetaan kirjoittajalle.
  • Tätä käsikirjoitusta ei ole aiemmin julkaistu, eikä sitä ole lähetetty toiseen julkaisuun (tai asiasta on annettu selvitys Kommentteja toimittajalle -kohdassa).
  • Käsikirjoitustiedosto on OpenOffice-, Microsoft Word- tai RTF-asiakirjan tiedostomuodossa.
  • Lähteiden URL-osoitteet on annettu, mikäli ne ovat saatavilla.
  • Tekstin riviväli on yksi; kirjasinkoko on 12; tekstissä käytetään kursiivia, ei alleviivausta (paitsi URL-osoitteissa); ja kaikki kuvat, kuviot ja taulukot on sijoitettu ensisijaisesti sopiviin kohtiin tekstin lomaan, ei tekstin loppuun.
  • Teksti noudattaa kirjoittajan ohjeissa määriteltyjä stilistisiä ja bibliografisia vaatimuksia.

Kirjoittajan ohjeet

Jos haluat ehdot­taa artik­ke­lia tai kat­sausta jul­kais­ta­vaksi Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren –verk­ko­jul­kai­sussa, ota yhteyttä leh­den pää­toi­mit­ta­jaan Alexandra Bergholmiin (alexandra.bergholm at helsinki.fi). Lehti ilmes­tyy vuosittain. Jul­kais­ta­viksi tarjottavien käsikirjoitusten tulee olla valmiita lähetettäväksi vertaisarviointiin.

Lehteen kirjoittavilta ei peritä julkaisumaksuja eikä heille makseta kirjoituspalkkiota.

Artik­keli

Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren –leh­teen lähe­tet­tä­vien artik­ke­lei­den tulee olla sekä tek­ni­sesti että sisäl­löl­li­sesti vii­meis­tel­tyjä. Toi­mi­tus voi palaut­taa käsi­kir­joi­tuk­sen kir­joit­ta­jalle, jos jul­kai­sun tek­ni­siä ohjeita ei ole nou­da­tettu. Artik­ke­leissa käy­te­tään ver­tai­sar­vioit­si­joita, jotka suo­sit­ta­vat pää­toi­mit­ta­jille artik­ke­lin jul­kai­se­mista tai hyl­kää­mistä.  Usein arvioit­si­jat esit­tä­vät artik­ke­liin myös kor­jauseh­do­tuk­sia, ja kir­joit­ta­jan onkin varau­dut­tava muut­ta­maan teks­tiä ennen sen lopul­lista hyväk­sy­mistä julkaistavaksi.

Kir­joit­ta­jan kan­nat­taa poh­tia esi­mer­kiksi seu­raa­via asioita laa­ties­saan artikkeliaan:

  1. Kysy­myk­se­na­set­telu. Mitkä ovat artik­ke­lin tut­ki­mus­ky­sy­myk­set ja tavoitteet?
  2. Aineisto. Min­kä­laista aineis­toa tar­kas­te­le­malla tut­ki­mus­ky­sy­myk­siin vastataan?
  3. Näkö­kul­mat.  Min­kä­lai­sia meto­do­lo­gi­sia valin­toja artik­ke­lissa on tehty?
  4. Tut­ki­mustra­di­tio ja –kir­jal­li­suus. Millä tavoin artik­keli osal­lis­tuu alan tie­teel­li­seen kes­kus­te­luun? Mihin tut­ki­mustra­di­tioon tai –suun­tauk­siin artik­keli liittyy?
  5. Mer­ki­tys. Miksi artik­ke­lissa tut­kit­tava aihe on tär­keä? Mitä uutta se tuo esiin yhteis­kun­nal­li­sesti ja/tai tie­tee­na­lan kannalta?
  6. Tut­ki­muse­tiikka. Vaa­tiiko artik­ke­lin aihe, aineisto, käsit­te­ly­tapa tms. tut­ki­museet­tis­ten kysy­mys­ten tarkastelua?

Lisäksi kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­miota esi­tyk­sen suju­vuu­teen, kie­len sel­key­teen sekä artik­ke­lin raken­teen ja käsit­te­lyn loo­gi­suu­teen. Eri­tyi­sesti kan­nat­taa poh­tia, onko työn sisältö sopusoin­nussa tut­ki­mus­ky­sy­mys­ten kanssa, eli vas­ta­taanko artik­ke­lissa joh­dan­nossa esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin. Vas­tauk­set (työn tulok­set) tulee tuoda sel­keästi esiin työn vii­mei­sessä luvussa (joh­to­pää­tök­set), jonka kir­joit­ta­mi­seen on syytä panostaa.

Artik­ke­liin lii­te­tään enin­tään 200 sanan tii­vis­telmä eli abstrakti. Abstrak­tissa esi­tel­lään sel­keästi artik­ke­lin kes­kei­nen sisältö. Abstrakti on itse­näi­nen koko­nai­suus, jonka tulee olla ymmär­ret­tä­vissä ilman artik­ke­lin luke­mista. Tii­vis­tel­mässä tulee esi­tellä seu­raa­vat asiat: a) aihe­piiri ja aineisto, b) tut­ki­muson­gelma, menetelmä(t) ja teoria(t) sekä c) tulok­set ja johtopäätökset.

Artik­ke­lei­den enim­mäis­pi­tuus ilman abstrak­tia on 8 000 sanaa.

Kat­saus

Kat­sauk­set poik­kea­vat artik­ke­lista kysy­myk­se­na­set­te­lun, raken­teen ja pituu­den osalta. Niissä esi­tel­lään ja tar­kas­tel­laan uskon­to­tie­teen ja lähia­lo­jen kan­nalta kiin­nos­ta­via aihea­lueita, kuten oppi­his­to­riaa, käsit­teitä, tut­ki­mus­suun­tauk­sia tai tiet­tyä tee­maa käsit­te­le­vää tut­ki­mus­kir­jal­li­suutta. Kat­saus voi olla esi­mer­kiksi kir­joi­tus, jossa esi­tel­lään kiin­nos­tava tut­ki­muson­gelma ja eri­lai­sia rat­kai­sueh­do­tuk­sia, tai se voi olla kir­jal­li­suu­teen perus­tuva kuvaus siitä, miten jotain aihetta on tut­kittu. Myös kon­fe­rens­si­ra­port­teja sekä väi­tös­ten lec­tio praecur­so­rioita voi­daan jul­kaista kat­sauk­sissa. Kat­sauk­sen arvioi­vat joko pää­toi­mit­ta­jat tai 1–2 toi­mi­tus­kun­nan jäsentä.

Kat­saus­ten enim­mäis­pi­tuus on 5 000 sanaa.

Kirja-arvostelu

Hyvä kirja-arvostelu on asial­li­nen kri­tiikki, jossa esi­tel­lään lyhyesti kir­jan sisältö, näkö­kul­mat, tavoit­teet ja pää­väit­teet sekä arvioi­daan nii­den vah­vuuk­sia ja heik­kouk­sia. Hyvä arvos­telu ase­moi kir­jan tie­tee­na­lan tut­ki­mus­kent­tään ja tekee sen ymmär­ret­tä­väksi muil­le­kin kuin alan asian­tun­ti­joille. Arvos­tel­ta­vasta kir­jasta mai­ni­taan kaikki bib­lio­gra­fi­set tie­dot. Tee kirja-arvosteluun myös eril­li­nen, arvos­te­lun sisäl­töä kuvaava otsikko.

Kirja-arvostelujen enim­mäis­pi­tuus on 1 300 sanaa.

Kaik­kia kir­joit­ta­jia pyy­de­tään liit­tä­mään nimensä yhtey­teen yli­opis­to­yh­tey­tensä (affiliaatio).

Tek­ni­set ohjeet kirjoittajalle

Aset­te­lut:

Kir­joit­taja ei tee teks­tiin muita aset­te­luja kuin sisen­nys esi­mer­kiksi pit­kän suo­ran lai­nauk­sen yhtey­dessä ja kur­si­vointi esi­mer­kiksi kir­jo­jen nimissä. Sanoja ei tavu­teta eikä tehdä rivin­vaih­toja enter-näppäimellä. Kap­pa­lei­den väliin jäte­tään tyhjä rivi, kap­pa­lei­den alkua ei sisennetä.

Otsi­kot:

Artik­ke­leissa ja kat­sauk­sissa käy­te­tään vain kah­den tason otsi­koita, artikkelin/katsauksen pää­ot­sikko ja väliot­si­kot. Väliot­si­koita ei nume­roida. Kirja-arvosteluissa on pääotsikko.

Viit­teet:

Jul­kai­sussa käy­te­tään teks­tin sisäi­siä viit­teitä, joissa mai­ni­taan kir­joit­taja, jul­kai­su­vuosi ja sivu­nu­me­rot (Honko 1975, 64–65). Jos halu­taan antaa lisä­tie­toa tai käydä sel­laista kes­kus­te­lua, mitä ei sisäl­ly­tetä var­si­nai­seen teks­tiin, käy­te­tään alaviitteitä. Run­sasta ala­viit­tei­den mää­rää tulee kui­ten­kin välttää.

Kir­jal­li­suus­luet­telo:

Lop­puun laa­di­taan kir­jal­li­suus­luet­telo niistä läh­teistä, joi­hin on vii­tattu teks­tissä. Kir­jal­li­suus­luet­te­losta löy­ty­vät teks­tissä mai­ni­tut kir­joit­ta­jat ja teok­set aak­kos­jär­jes­tyk­sessä.  Kir­jal­li­suus­luet­te­lossa nou­da­te­taan seu­raa­via malleja:

Ant­to­nen, Veikko
1992 The Concept of ’pyhä’ (sac­red) in Pre-Christian Fin­nish Reli­gion. – Mihály Hoppál & Juha Pen­ti­käi­nen (toim), Nort­hern Reli­gions and Sha­ma­nism, 31–38. Eth­no­lo­gica Ura­lica 3. Buda­pest: Akadé­miai Kiadó/Helsinki: Fin­nish Lite­ra­ture Society.

Gothóni, René
2000 Atti­tu­des and Interpre­ta­tions in Com­pa­ra­tive Reli­gion. FF Com­mu­nica­tions No. 272. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Tiedeakatemia.

Holm, Nils G.
2002 Att förstå reli­giösa erfa­ren­he­ter. – René Gothóni (toim.), Att förstå inom huma­niora, 255–264. Hel­sing­fors: Finska Vetenskap-Societeten.

Honko, Lauri
1975 Zur Klas­si­fi­ka­tion der Riten. Teme­nos 11: 61–77.

Nynäs, Peter
2007 ”Finns det någon som kän­ner min röst?” Reli­gionsp­sy­ko­lo­gisk stu­die av objekt­sö­kande tolk­nings­proces­ser i radio­an­dakts­recep­tion, Nora: Nya Doxa.

Pen­ti­käi­nen, Juha & Timo Miet­ti­nen
2003 Pyhän merk­kejä kivessä. Hel­sinki: Etnika.

Saka­ra­naho, Tuula
2001 (toim.) Reto­ri­nen tut­ki­mus uskon­to­tie­teessä. Uskon­to­tiede – Reli­gions­ve­tens­kap – Com­pa­ra­tive Reli­gion 7. Hel­sinki: Hel­sin­gin yli­opisto, uskontotiede.

Tietosuojaseloste

Tämän julkaisun sivustolle syötettyjä nimiä ja sähköpostiosoitteita käytetään yksinomaan tämän julkaisun tarkoituksiin, eikä niitä luovuteta mihinkään muuhun tarkoitukseen tai muille osapuolille.

Lue Journal.fi-palvelua koskeva tietosuojaseloste.
Julkaisu toimii palvelun yhteisrekisterinpitäjänä yhdessä Tieteellisten seuran valtuuskunnan kanssa tietosuojaselosteen kuvaamalla tavalla.