Prososiaalisuuden moraalipsykologiset perusteet saksalaisten muslimijärjestöjen saarnoissa
Nyckelord:
Teemu Pauha, islam, psykologia, prososiaalisuusAbstract
Artikkelissa tarkastellaan psykologisesta näkökulmasta sitä, miten saksalaiset muslimijärjestöt perustelevat prososiaalisuutta eli käyttäytymistä, jolla on positiivisia sosiaalisia seurauksia. Aineistona käytetään Diyanet İşleri Türk İslam Birliğin (DİTİBin), İslâm Kültür Merkezleri Birliğin (VIKZ:n) ja Avrupa Milli Görüş Teşkilatın (IGMG:n) Internet-sivuilla julkaistuja perjantaisaarnoja. Järjestöt edustavat turkkilaisen sunnalaisuuden eri suuntauksia, mutta niiden vaikutus ei rajoitu vain turkkilaistaustaiseen väestöön.
Artikkelissa hyödynnetään Richard Shwederin ja hänen työtovereidensa teoriaa, jonka mukaan moraaliajattelu voi painottaa kolmea eri teema-aluetta: Autonomian etiikkaa, Yhteisöllisyyden etiikkaa ja Pyhyyden etiikkaa. Moraalin ylimmäksi päämääräksi voidaan toisin sanoen nostaa joko yksilön hyvinvointi, yhteisön etu tai kuuliaisuus transsendentille auktoriteetille. Aineiston analysoimiseen käytettiin Lene Arnett Jensenin laatimaa pisteytysopasta, jonka avulla laskettiin saarnoissa esiintyviä kolmen etiikan alakategoriota. Tilastollinen analyysi osoittaa, että suosituin etiikan laji saarnoissa on Pyhyyden etiikka. Toiseksi eniten käytetään Yhteisöllisyyden etiikkaa. Tarkasteltujen organisaatioiden välillä on vain vähäisiä eroja etiikoiden käytössä. Yhteisöllisyyden etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä todettiin voimakas negatiivinen korrelaatio. Autonomian etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä on puolestaan heikompi positiivinen korrelaatio. Yhteydet saattavat ilmentää islamilaisen uskon yksilökeskeisyyttä: koska muslimi on vastuussa suoraan Jumalalle, islamilainen uskonnollinen argumentointi sopii paremmin yhteen yksilökeskeisten kuin yhteisökeskeisten perusteluiden kanssa.
Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia uskonnollisten konservatiivien moraaliajattelun yleisistä piirteistä. Lisäksi saarnojen moraaliargumentointi vastaa sitä, miten eurooppalaiset muslimit ovat aiemmissa tutkimuksissa perustelleet omaa auttamistyötään.
