Isompiin käsiin annettu
Omaiset henkisen ja hengellisen hoidon tulkitsijoina saattohoidossa
Abstrakti
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata omaisten kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa. Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle tutkimukselle (Lipponen & Karvinen 2014), jossa tutkijoiden mielenkiinnon kohteena olivat hoitohenkilökunnan kokemukset hengellisyydestä saattohoidossa. Omainen on usein vakavasti sairastuneen potilaan tärkein tukija. Kokonaisvaltaisen hoitotyön osa-alueena omaisen kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa ei kuitenkaan Suomessa ole aikaisemmin tutkittu terveystieteissä. Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iältään 36–86-vuotiaan saattohoitokodissa tai sen toteuttamassa kotihoidossa hoidettavana olleen kuolevan potilaan omaisen kuvaamista kokemuksista. Aineisto kerättiin avoimina teemoitettuina yksilöhaastatteluina ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena syntyi neljä pääluokkaa: omaisen vakaumus, henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöt, henkistä ja hengellistä hoitoa edistävät sekä henkistä ja hengellistä hoitoa estävät tekijät. Tulosten mukaan omaisen vakaumus loi perustan, jolle kokemukset henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa rakentuivat. Vakaumus merkitsi joko henkisyyteen ja hengellisyyteen turvautumista tai oman uskon kyseenalaistamista. Henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöinä kuvattiin sairaalasielunhoitajan, hoitajien sekä erilaisten ryhmien toteuttamia kuolevan saattamiseen ja kuoleman jälkeiseen henkiseen ja hengelliseen hoitoon liittyviä rituaaleja. Henkisen ja hengellisen hoidon toteutumista saattohoitovaiheessa edisti hienovarainen ja ihmisläheinen huolenpito potilaasta ja omaisista. Sen sijaan hoitohenkilökunnan asenteet ja kiire näyttäytyivät henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisen esteinä. Tutkimustulosten valossa läheisen ihmisen vakava sairaus on vaativinta aikaa elämässä. Ei ole yhdentekevää, millainen kuva lapselle tai puolisolle välittyy kuolevan kokonaisvaltaisesta hoidosta. Onnistuessaan henkinen ja hengellinen hoito voi olla omaisen terveyttä edistävää ja ennaltaehkäisevää myös saattohoidossa.
