Kirkkotila ja kristillinen musiikkiperintö vauvamusiikkitoiminnassa
Abstract
Tässä artikkelissa tarkastellaan laadullisen tapaustutkimuksen keinoin kirkkotilaa vauvamusiikkitoiminnan paikkana, erityisesti osallistujien kokemuksia siitä ja lasten reaktioita toimintaan ja kirkkotilaan. Tutkimuksessa kysytään, minkälaisia kokemuksia syntyy vuorovaikutuksessa kirkkotilan ja kristillisen musiikkiperinnön kanssa vauvamusiikkitoiminnan aikana. Aineisto on kerätty suomalaisessa kaupunkiseurakunnassa havainnoimalla, videoimalla ja haastattelemalla lapsensa kanssa toimintaan osallistuneita äitejä toimintaperiodin alussa ja lopussa. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Vauvamusiikkitoimintaa järjestettiin noin kahden kuukauden mittaisena jaksona, jonka aikana kokoontumisia kirkkotilassa oli kerran viikossa. Artikkelissa toimintaa tarkastellaan kulttuuriperintökasvatuksen ja osallisuuden näkökulmista. Osallisuus on keskeinen tavoite kirkon ja yhteiskunnan kasvatustoiminnassa. Vauvamusiikkitoiminnassa kristinuskon aineellinen kulttuuriperintö (kirkkotila) yhdistyi aineettomaan kulttuuriperintöön, erityisesti kristilliseen musiikkiperintöön sekä musiikkitoiminnassa käytettyyn rekvisiittaan ja lastenlaulustoon. Toiminnassa laulettiin perinteisiä kristillisiä lauluja, kuten virsiä ja joululauluja, uusia hengellisiä lastenlauluja sekä musiikkitoimintaan tarkoitettuja lauluja. Vauvat olivat ensimmäisellä kerralla hyvin rauhallisia ja tarkkaavaisia, mutta vauvamusiikkitoiminnan myötä rohkeus kirkkotilan tutkimiseen lisääntyi. Äidit kokivat kirkkotilan kauniiksi ja erityislaatuiseksi paikaksi vauvamusiikkitoiminnan järjestämiseen. Vauvan kanssa kirkkotilassa oleminen tarjosi uuden näkökulman kirkkotilaan, mutta tila koettiin myös haastavaksi, jos vauva oli itkuinen tai levoton. Vauvamusiikkitoiminnan myötä äidit pääsivät kirkkoon, jonne eivät olisi muuten vauvan kanssa menneet. Toiminnan myötä kirkkotila tuli uudella tavalla tutuksi sekä vauvoille että äideille. Yksittäiset laulut siirtyivät myös kotona laulettaviksi. Toiminta ilmentää ja vahvistaa jo vauvaikäisten osallisuutta uskonnollisesta kulttuuriperinnöstä.
