On the estimation of the total of vegetable membrane substances

Authors

• Lauri Paloheimo Department of Animal Husbandry, University of Helsinki
• Irja Paloheimo Department of Animal Husbandry, University of Helsinki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71262

Abstract

Käytännössä oleva weendeläinen raakakuidunmääritysmenetelmä on kovin sovinnainen ja luon nontieteellisesti epäpätevä. Karkein puutteellisuus tässä menetelmässä lienee, että pääosa ligniniaineista, jotka muodostavat ruoka- ja rehuaineiden ravinnollisesti negatiivisimman osan, liukenee kuitu määrityksen käsittelyissä ja joutuu siten typettömien uuteaineiden joukkoon yhdessä sokerin ja tärkkelyksen kanssa. Tekijät ovat suunnitelleet menetelmän, jolla kasvikunnan tuotteisiin sisältyvien kettoaineiden kokonaispaljous saadaan melko tarkoin määritetyksi. Tähän menetelmään kuuluu 1) rasva-aineiden poistaminen tutkittavasta näytteestä, 2) näytteen keittäminen runsaassa määrässä 0,01 normaalista suolahappoliuosta, 3) happokeitossa liukenematta jääneen osan eroittaminen siivilöimällä 4) liukenemattomaan osaan sisältyvän raakavalkuaisen määrittäminen rasvattoman näytteen raakavalkuaismäärän ja happokeitossa liuenneen raakavalkuaisen eroituksena ja 5) liukenemattoman jäännöksen hehkutuskevennyksen määrittäminen. Kun hehkutuskevennyksestä vähennetään siihen sisältyvä, edellä esitetyllä tavalla laskettu raakavalkuaisen määrä, saadaan selville kettoaineiden paljous Saadut kettoaineprosentit ovat useimmiten 150—200 % korkeammat kuin vastaavat raakakuituprosentit.