Sokerijuurikkaan kasvukehitys vuosina 1950-1954 ja sadon arvioiminen kasvukaudella viikkonäytteiden perusteella

Authors

• Aimo Kaivola Turengin Sokeritehdas Oy, Turenki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71370

Abstract

Sokerijuurikkaan juuren ja naatin kasvua sekä sokeripitoisuuden kehittymistä kasvukausien 1950—1954 aikana on seurattu juurikasmailta viikoittain otettujen näytteiden perusteella. Näytetiloja on valittu yhtä paljon kustakin Turengin Sokeritehtaan viljelyalueen neuvontapiiristä. Kolmena viimeksi kuluneena vuonna on näitä tiloja ollut vuosittain yhteensä 90 tai enemmän. Näytteiden ottaminen tietyn järjestelmän mukaisesti, jolloin subjektiivinen valinnan mahdollisuus jää pois, antaa parhaan tuloksen. 20 juurikasta kussakin näytteessä on todennäköisesti riittävä silloin, kun näytteitä otetaan yhteensä useita kymmeniä. Sokerijuurikkaan naatti kehittyy harvennuksen jälkeen hyvin nopeasti. Korkeimmillaan on naatin paino keskimäärin syyskuun lopussa. Sääsuhteet ja myös kylvöaika vaikuttavat naatin samoin kuin juurenkin kasvuun suuresti. Aikaisena vuonna 1953 on naatin paino ollut suurin jo syyskuun alussa. Juuren kasvu alkaa vasta heinäkuun alussa ja on nopeimmillaan elokuussa. Elokuun kasvu on keskimäärin 40 % juurikkaan lopullisesta painosta. Yleensä juuren paino lisääntyy jonkinverran vielä lokakuun aikanakin. Eri vuosina kasvu on erilaista, nimenomaan kasvukauden alkupuoliskolla. Jo tällöin tulee varsinaisesti ratkaistuksi, millaiseksi juurikkaan keskipaino muodostuu. Juuren lisäkasvu syyskuun alusta nostoaikaan mennessä on ollut keskimäärin noin 100 grammaa. Nostoajan keskiarvopaino on laskettu syyskuun lopussa ja lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana otettujen viikkonäytteitten mukaan. Sokeripitoisuuden kehittymiseen vaikuttavat sääolosuhteet ratkaisevasti. Keskimäärin eri vuosina lisääntyy juurikkaan sokeripitoisuus vähitellen hidastuen koko kasvukauden ajan. Vilkkaimmillaan on sokerin varastoituminen juureen elokuun lopulla ja syyskuun alkuviikkojen aikana. Juurikkaan kykyä tuottaa sokeria ei ilmastossamme voida täydellisesti käyttää hyväksi, koska nosto on yleensä saatava suoritetuksi loppuun jonkinverran ennenaikaisesti. Kun suurimmat eroavaisuudet juurikkaan kasvussa ilmenevät jo kasvukauden alkupuoliskolla, on mahdollista laskelmoida elokuun lopussa saatujen viikottaisten punnitustulosten ja keskimääräisen lisäkasvun perusteella, millainen juurikkaan keskipaino tulee nostoaikana olemaan. Tämän keskipainon suuruudesta riippuu saatavan juurikassadon suuruus. Tutkimustulosten mukaisesti on päädytty kaavaan, jota käyttäen odotettavissa oleva hehtaarikeskisato voidaan laskea näyte juurikkaiden keskipainon perusteella.