On the amounts of minor elements in Finnish soils

Authors

• Jouko Vuorinen Agricultural Research Centre Department of Soil Science, Helsinki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71465

Abstract

Hivenravinteiden puutoksia on Suomessa todettu (5. 6. 3) lannoituskokeilla kenttäolosuhteissa. Toisaalta on hivenaineiden esiintymistä maaperässämme tutkittu spektraalianalyyttisesti (4. 10), mutta esim. hiventen liukoisuus Suomen maaperässä, hivenravinteiden tarve tai myrkyllisyys kasville on vielä monien selvitysten tarpeessa. Tässä tutkimuksessa on esitetty tuloksia Maantutkimuslaitoksen aineiston spektrograafisista analyyseistä (n. 3500 näytteestä) tärkeimmistä maalajeista, joiden osuus tutkimuksessa on esitetty taulukossa. Eri hivenaineiden (10 kpl) kokonaismäärät miljoonasosina (ppm = mg/kg) on esitetty Suomen maaperää kuvaavina keskiarvoina. Toisaalta on näiden hiventen määrät eri maalajeissa esitetty piirroksissa 1 ja 2. Tulokset osoittavat kivennäismaiden raesuuruuden hyvin ratkaisevasti vaikuttavan hivenaineiden kokonaismääriin niin, että mitä hienommasta maasta on kysymys sitä suurempi on yleensä sen hivenainepitoisuus. Tämä suhde on esim. hienon hiekan ja aitosaven välillä kahdesta viiteen kertainen ja eri hivenaineilla erilainen. Maan humuspitoisuudella on ilmeisesti huomattava merkitys hivenainevarastona. Tämä näkyy erityisesti piirroksissa 3 ja 4, joissa on esitetty maan hehkutuskevennyksen ja hivenainemäärän suhde. Hivenaineiden keskinäisissä suhteissa todetaan mangaani päätekijäksi (60 %) kun taas muiden osuus tutkitun kymmenen aineen yhteismäärästä on esim. sinkin kohdalla 4 %, kuparin 2 % ja koboltin ja molybdenin n. 1 %. Hiesu- ja hiesusavimaissa tämä yhteismäärä on kaikkein suurin (n. 1600 ppm), aito- ja hietasavessa n. 85 % siitä, hietamaissa ja liejusavessa n. 2/3, moreeni- ja multamaissa n. 1/2 ja turvemaissa n. 1/3 hiesumaiden sisältämistä määristä. Hiesumaiden runsaat hivenravinnevarat johtunevat, samoin kuin myös niiden runsaat pääravinnevarat näiden maiden yleensä heikosta kasvusta.