Tärkeimpien peltokasvien hehtaarisatojen kehitys Suomessa

Authors

• Leo Yllö Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinviljelylaitos, Tikkurila

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71544

Abstract

Edellä tarkasteltiin tärkeimpien peltokasvien satotason kehitystä Suomessa v. 1921—1960. Hehtaarisatojen muutoksille olivat epäsäännölliset, lähinnä sääoloista johtuvat vuosivaihtelut luonteenomaisia. Eri kasvien satovaihtelu oli, ilmaistuna vaihtelukertoimella, 13—21 %. Satovaihtelu oli suurin perunalla ja pienin syysrukiilla. Satotason kehitys oli eri kasveilla pääpiirteissään sama. Hehtaarisadot kohosivat 1920- ja 1930-luvulla varsin tasaisesti, mutta laskivat sotavuosina. Alimmilleen satotaso laski 1940-luvun puolivälissä, peltoheinällä jo aikaisemmin. Laskukautta seurasi satojen jyrkkä nousu, joka palautti tason suunnilleen sotia edeltäneelle suhteellisen korkealle tasolle. Hehtaarisatojen kehityksen pääsuunta on ollut nouseva. Keskimääräinen sadonlisäys oli, huomioon ottaen vuodet 1921—60 sangen pieni, 0.2–1.1 % vuodessa. Pääasiallisena syynä tähän oli satojen lasku sota- ja säännöstelyvuosina. Huomattavasti suurempi, keskimäärin 1.3—3.7 %, oli lisäys laskukauden jälkeen vuosina 1946—60. Sadon nousu oli suurin kauralla ja pienin syysrukiilla ja perunalla.