Syysrukiin perustaminen, hoito ja rikkaruohojen ekologia

Authors

• Mikko Raatikainen Jyväskylän yliopisto, Biologian laitos, 40100 Jyväskylä 10
• Terttu Raatikainen Maatalouden tutkimuskeskus, kasvinviljelylaitos 01300 Vantaa 30

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.72008

Abstract

Tutkimus tehtiin v. 1972—1974 koko Suomesta otannalla poimituilla 325 syysruislohkolla, joiden pinta-ala oli 0.7 % maan ruisalasta. Ruista viljeltiin keskimääräistä suuremmilla tiloilla. Sitä viljeltiin suositusten mukaan etenkin kevyehköillä kivennäismailla ja keskinkertaisen kosteilla tai poutivilla mailla. Leikkuupuintia ja herbisidejä rukiin viljelylohkoilla ei ollut käytetty kovin usein. Esikasvina oli Lounais-Suomessa tavallisimmin kevätvilja tai ruis ja Väli-Suomessa nurmi tai kevätvilja. Peruslannoitukseksi annettiin karjanlantaa 30%:lle ja väkilannoitteita 92 %:lle ruislohkoista. Lajikkeet olivat yleensä alueelle suositeltuja. Kylvösiemenestä peitattiin vain 48 %, ja kylvösiementä käytettiin usein liikaa, mikä aiheutti tiheitä ja lakoontuvia kasvustoja. Kylvökausi oli liian pitkä, mistä seurasi yksittäisillä tiloilla huomattavia sadonmenetyksiä. Kahukärpästä ei torjuttu kemiallisesti eikä talvituhosieniäkään orasasteella juuri koskaan. Typpeä käytettiin kevätlannoituksessa yleensä suositellut määrät, mutta eräissä tapauksissa liikaa, kun samalla muu nykyaikainen viljelytekniikka laiminlyötiin. Ruislohkoista käsiteltiin herbisideillä 25 % ja korrenvahvisteella 15 %. Ruisalasta oli vain 0.9 % nurmen suojaviljana. Ruislohkoilta löydettiin 176 putkilokasvilajia. Lajimäärä oli suurin Itä-Suomessa. Kaikkien lajien yleisyysprosentit määritettiin. Yleisimmät lajit olivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Chenopodium album, Galeopsis spp., Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare ja P. convolvulus ja monivuotisista Ranunculus repens, Agrostis spp., Cerastium caespitosum, Phleum pratense ja Agropyron repens. Lohkoilla oli keskimäärin 303 rikkaruohoa/m2. Tiheys oli pienin Lounais-Suomessa. Kaikkien lajien yksilömäärä tai versomäärä/m2 määritettiin. Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Galeopsis spp.,Chenopodium album ja Erysimum cheiranthoides ja monivuotisista Agrostis spp., Agropyron repens, Poa pratensis ja Ranunculus repens. Tilakoko, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuintikertojen määrä, herbisidiruiskutusten määrä, esikasvi, kylvöaika, peittaus, kasvukauden vaihe, viljan peittävyys ja viljelyalue vaikuttivat joko suoranaisesti rikkaruohojen tiheyteen tai olivat tiheyden indikaattoreita. Rukiinviljelyalue jakaantui rikkakasvien perusteella kahteen alueeseen.