Humanismista bioparadigmaan

• Mauri Ylä-Kotola Lapin yliopisto
• Juha Suoranta Lapin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93247

Avainsanat: humanismi, koulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p84], kasvatusfilosofia

Abstrakti

Artikkelissa väitetään, että seuraavan vuosituhannen ajattelun keskeinen tehtävä on humanistinen, ihmiskeskeinen maailmankuva. Kasvatustieteellisesti kysymys on pitkälti siitä, miten tuo ylittäminen tapahtuu. Valistus on saavuttanut vaiheen, jossa ihmisen suhdetta luontoon ja kulttuuriin (luontoa ja kulttuuria luovana olentona) on tarkasteltava uudelleen. Transformaatiota ihmisen historiallisessa tarinassa kutsumme siirtymäksi ihmisen ja inhimillisyyden humanistisesta määrittelystä kohti bioparadigmaa. Bioparadigma viittaa tilanteeseen, jossa koko elämä saatetaan muuntelun, suunnittelun ja laskelmoinnin piiriin. Kysymys on siitä, että biologiset ja teknologiset kysymykset palautuvat aina osaksi ihmisten elämismaailmaa tai sosiaalista semioosista. Elämismaailman kysymykset puolestaan ovat aina kasvatuksellisia. Bioparadigma kyseenalaistaa formaalin koulutuksen: miksi istuttaa ihmisiä koulunpenkillä, jos käytössä ovat digitaaliskeholliset opetuskoneet ja kenties mahdollisuudet farmakologiseen oppimisen suuntaamiseen? Bioparadigmassa ihminen tekee maailmasta kasvatuslaboratorion ja elämästään tässä laboratoriossa tehtävän kokeen.