Korkeakouluarviointia Suomessa

• Pekka Stenqvist opetusministeriö

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96906

Avainsanat: korkea-asteen koulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p3390],

Abstrakti

Korkeakoulujen toimintaan on perinteisesti sisältynyt yksilön, siis opiskelijan, suorituksen arviointi. Korkeakouluarviointi laajemmin perustuu vaatimukseen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuudesta suhteessa julkisten varojen käyttöön ja tästä seuraavaan kysymykseen tuloksellisuuden ja laadun suhteesta. Artikkelissa käydään läpi suomalaisen korkeakoulun laadunarvioinnin taustat alkaen vuodesta 1984. Kirjoittaja käsittelee kolmea keskeistä käsitettä, laadun arviointia, laadun varmistamista ja laadun valvontaa korkeakouluissa tapahtuvan laadun säätelyn osatehtävinä. Eri arviointimenetelmät käydään läpi: itsearviointi, vertaisarviointi, kokonaisarviointi sekä koulutusalan ja koulutusohjelman arviointi sekä tarkastellaan, mitä ja miten niitä on sovellettu suomalaisen korkeakouluarviointiin kuluvalla vuosikymmenellä. Lopuksi kirjoittaja tarkastelee saatuja kokemuksia arviointityöstä.