Henrik Gabriel Porthan ja saamen kieli
Keywords:
H. G. Porthan, suomalaisuus, suomalais-ugrilaiset kielet, saamen kieli, lappalaiset, murteet, Simon Lindheim, unkari, suomensukuiset kielet, Daniel Juslenius, suomen sanakirjatAbstract
Porthanin äidinkieli suomi ei kelvannut tieteen kieleksi vielä 1700-luvulla, eikä Porthan julkaissut yhtäkään suomenkielistä kirjoitusta. Silti hän oli yksi kehittyvän kirjasuomen sanaston aktiivisimmista kartuttajista. Lisäämällä hakusanoja Daniel Jusleniuksen sanakirjaan hän onnistui tuomaan kirjasuomeen noin 1000 sellaista uutta sanaa, jotka ovat edelleen käytössä.Yleiskielen saamelaisperäisestä sanastosta noin neljäsosa on saatu Porthanin kokoelmien kautta. Sanat ovat kuitenkin tulleet pohjoissuomalaisina murresanoina, eivät suoraan saamen kielestä lainattuina. Porthan on viitannut niiden lainaperäisyyteen vain poikkeustapauksissa.
Porthan ei itse osannut saamen kieltä eikä tehnyt kenttätyötä saamelaisten parissa, vaan sai tietonsa kirjateitse. Erityinen pohdinnan aihe oli kielisukulaisuus. Saamea oli uuden ajan alusta lähtien pidetty joko suomen murteena tai suomesta syntyneenä kielenä, mutta Porthanin aikalainen Simon Lindheim kielsi kielisukulaisuuden kokonaan.
1700-luvun kuluessa etäsukukieliä koskeva tieto lisääntyi nopeasti, ja käsitys suomalais-ugrilaisesta kielisukulaisuudesta vakiintui. Eri lähteistä kokoamansa tiedon perusteella Porthan hyväksyi kielisukulaisuuden mutta jäi siihen väärään käsitykseen, että saamen kieli olisi ollut lähempänä unkaria kuin suomea. Koska äännehistorian ja etymologian tutkimus oli vielä aivan kehittymätöntä, Porthan ei läheskään aina kyennyt näkemään saamen ja suomen yhteyttä sellaisissa tapauksissa, joissa se on nykyään kiistatta osoitettavissa.
Selvitän artikkelissani, missä määrin Porthan käsittelee saamen kieltä kirjoituksissaan, mitä asioita hän ottaa esille ja mikä merkitys hänen havainnoillaan on ollut suomensukuisten kielten tutkimuksen kannalta ja suomen kielen kehityksen kannalta. Tämä jälkimmäinen on aihepiiri, josta ei ole vielä paljonkaan kirjoitettu, mutta edellistäkään, vaikka se ei sinänsä olekaan uutta, ei voi kokonaan sivuuttaa.
