Johan Ludvig Runebergin Sven Dufva -runo geneetikon silmin

Kirjoittajat

• Petter Portin Turun yliopisto

Avainsanat:

Runeberg, perinnöllisyys

Abstrakti

Johan Ludvig Runebergin runoelman ”Vänrikki Stoolin tarinoita” henkilöhahmoista kenties yleisesti tunnetuin on rekryytti Sven Dufva. Hän oli selvästikin joko vähä­lahjainen, eli niin kuin sanotaan yksinkertainen, tai peräti kehitysvammainen. Henkilöhahmo on, päinvastoin kuin monet muut runoelman miespuoliset nimeltä mainitut henkilöt, fiktiivinen. Vaikka kirjallisen henki­lön diagnoosin tekeminen on vaikeaa, Sven Dufvan kuva antaa kuitenkin aihetta myös ihmis­geneettiseen tarkasteluun ja ennen kaikkea itse runo osoittaa, että Runeberg oli hyvin perillä oman aikansa käsityksistä perinnöllisyydestä samoin kuin kehitysvam­mai­suudesta. Jälkimmäisestä hänellä varmaankin oli muiden tietojen lisäksi myös omakohtaisia havaintoja. Monet runossa mainitut Sven Dufvan luonteen piirteet viittaavat kehitysvammaisuuteen. Mahdollisia diagnooseja on useita – esim. Downin syndrooma, Klinefelterin syndrooma XYY-syndrooma – ja loppujen lopuksi näyttää siltä, että Runeberg on hänen henkilöönsä sijoittanut paitsi tietämystään kehitysvammaisuudesta myös eräitä kansaamme ihannoivia luonteen piirteitä.