Muinaisuuden tutkimus on mainarin työtä – asiakirjat ja Mynämäen varhaishistoria
Nyckelord:
Turun akatemia, Gregorius Hallenius, Mynämäki, keskiajan lähteetAbstract
Gregorius Hallenius julkaisi vuonna 1738 Mynämäen kihlakunnan paikallishistoriassaan Mynämäen kirkonarkistosta löytyneen keskiaikaisen asiakirjan, joka kertoo kirkkoherran tehtävien vaihdon yhteydessä pidetystä kirkon ja pappilan omaisuuden katselmuksesta ja katselmukseen osallistuneista henkilöistä. Tämä inventaariasiakirja on sitten hävinnyt kirkon arkistosta, niin että Halleniuksella oleva tekstiote on ainoa todiste sen olemassaolosta. Asiakirja on sikäli merkittävä, että maalaiskirkoista löytyneet Suomen katolisen kirkon aikaa kuvaavat asiakirjat ovat todella harvinaisia. Asiakirja näyttää kertovan kirkon järjestäytymisen varhaisvaiheista, koska siinä on ajoituksena vuosi 1260 ja siinä mainitaan Virmon kirkkoherran viran ohella myös ”ensimmäinen” Turun tuomiorovasti ja ”maarovasti” (? praepositus ruralis) maisteri Nicolaus Karhu.
Asiakirjaa on tulkittu monella tavalla. Tulkinnoissa on tosin ollut aina mukana olettamus, että asiakirja kertoisi katolisen kirkon virkajärjestelyjen ohella myös Virmon kirkon rakentamisesta. Porthan vuonna 1796 vetoaa kielellisiin ja asiallisiin syihin ja pitää asiakirjaa täysin sepitettynä. Bilmark vuonna 1772 siirtää ajoituksen 100 vuotta myöhemmäksi vedoten kirkkojen rakentamisen historiaan ja Turun hiippakunnan virkajärjestelmän muovautumiseen. Asiakirjan ajoittaminen vuoteen 1260 on yleisesti hylätty täysin mahdottomana. Tosin siihen uskoi vielä Antti Lizelius vuonna 1780 ja Mynämäen kirkonarkistossa säilyi pitkälle 1800-luvulle tieto, että ”V. 1260, jolloin emäkirkko samoin kuin pappila on perustettu, on hra maist. Nikolaus Karhu ollut Mynämäen kirkkoherrana sekä sen ensimmäisenä provastina”. Nykyisiin Mynämäen kirkon ja papiston esittelyihin on asiakirjasta jäänyt merkintä, että Nikolai Karhu olisi ollut Mynämäen kirkkoherra vuonna 1420. Vain harvat tietävät, että ainoa asiakirja, jossa Nikolai Karhu mainitaan, on Halleniuksen julkaisema teksti. Vielä harvemmat ovat tietoisia siitä, miten on päädytty ajoitukseen 1420.
Tässä artikkelissa käsitellään historiallista taustaa, joka vaikutti asiakirjan löytymiseen, annetaan asiakirjalle mahdollisimman todennäköinen ajoitus ja selvitellään asiakirjasta annettuja erilaisia tulkintoja. Lopuksi ihmetellään historiantutkijoitten ja asiakirjojen julkaisijoiden hyväuskoisuutta ja huolimattomuutta: tuskin kukaan on onnistunut lukemaan Halleniuksen tekstin – tosin pienillä kirjaimilla ja hämärästi printatun nootin – virheittä ja virheiden takia erilaiset versiot ovat ajan myötä muuttuneet ikään kuin eri teksteiksi, niin että yhden tietoja voidaan käyttää ”faktoina” toisen tietojen tukemiseen. Yhteenvetona päädytään tulokseen, että asiakirjan – jos se koskaan on ollut olemassa – todennäköisin ajoitus on vuosi 1410. Ainoa asiakirjassa mainituista henkilöistä, joka tunnetaan muualta, on Remar Gisleson. Hänet mainitaan Mynämäen kirkkoherrana vuonna 1422 ja Turun kaniikkina vuosien 1422–1434 välillä. Mikään ei estä, että Remar tuli Mynämäen virkaan jo vuonna 1410, varsinkin kun tiedämme, että hän oli piispa Bero II:n luottohenkilö jo 1400-luvun alkuvuosina. – Myös Nikolaus (Nikolai) Karhun maininta Mynämäen kirkkoherraksi tulee ajoittaa asiakirjan ajoitusta vastaavasti vuoteen 1410.
