Naisnäkökulmaa tutkimusmatkalla
Lappi Léonie d’Aunet’n (ja suomentajan) silmin
Abstrakti
Tässä artikkelissa tarkastelen toiseuden diskursiivista rakentumista tekstissä ja erityisesti käännetyssä tekstissä. Tutkimusaineistonani on ranskalaisen kirjailijan ja toimittajan Léonie d'Aunet'n matkakuvaus vuodelta 1854 ja sen moderni lyhennelty suomennos 1970-luvun lopulta. Appellatiivien eli yleisnimien analyysin perusteella hahmottelen matkakertomuksen suomennoksessa erityisesti suomalaisuudesta ja saamelaisuudesta rakentuvia diskursseja sekä kuvaan, miten d’Aunet’n matkateos asettuu osaksi ranskalaisten matkakuvausten intertekstuaalista jatkumoa niin alkuperäisteoksina kuin suomennoksinakin. Analyysini perusteella d’Aunet’n matkakertomus toisintaa monilta osin stereotyyppisiä diskursseja toiseudesta – saamelaisuutta kuvataan muun muassa luonnonlapsidiskurssin kautta, kun taas suomalaisuuteen liitetään talonpoikaisuus ja erilaiset yhteiskunnalliset roolit. Erityistä ranskattaren teokselle on kuitenkin naisnäkökulman nostaminen esiin niin kertojan itsensä kuin kuvattavienkin osalta.
