Vaiettu, unohdettu
Elias Lönnrotin "Uusi Kanteletar-laitos"
Abstract
Jag hade trott få färdig förra och förnämste delen af Kanteletarrunorna till Sällsk’s årsdag (Elias Lönnrotin kirje C. G. Borgille 14.3.1883).
Elias Lönnrot kirjoitti keväällä 1883 asianhoitajalleen Carl Gustav Borgille valmisteilla olevasta kansanlyriikan kokoelmasta, niin sanotusta uudesta Kanteletar-laitoksesta. Lönnrot ryhtyi 1870–1880-lukujen vaihteessa toimittamaan uudistettua, laajempaa versiota vuosina 1840 ja 1841 ilmestyneestä Kantelettaresta. Hänen mukaansa siitä tulisi ainakin puolet aikaisempaa laajempi, laitos, johon hän suunnitteli käyttävänsä kaiken siihen asti kerätyn lyyrisen runomateriaalin. Lönnrotin kuolema maaliskuussa 1884 keskeytti työn.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on parikymmentä käsikirjoitusnidettä koskien uuden Kanteletar-laitoksen toimitustyötä. Käsikirjoitukset sisältävät esiversioita, uudelleen kirjoitettuja vihkoja, toisinto- ja sanaluetteloita ja puhtaaksikirjoitettua aineistoa. Aineistot ovat vapaasti saatavilla, mutta ne ovat olleet vailla lukijoita eikä niitä ei ole tutkittu, saati tunnustettu.
Keskityn artikkelissani tarkastelemaan käsikirjoituksia suhteessa painettuun Kantelettareen esimerkkinä laajalti tunnettu lyyrinen runo Parempi syntymättä. Runoanalyysin myötä pohdin arkistoon liittyviä valikoinnin ja unohduksen mekanismeja kysyen, miksi kansallisesti tunnustetun toimijan laaja käsikirjoitusaineisto on jäänyt tutkimuksen varjoon ja mitä unohduksesta on mahdollisesti seurannut.
